Se, minkä odottaa tapahtuvaksi, todennäköisesti tapahtuu. Oli se sitten jotain pahaa tai jotain hyvää. Toiveet ovat kuinodotettavia tapahtumia. Ja mitä sisemmäksi toivetta pääsee, sen varmemmin se toteutuu. Se saa alkuun panevan sysäyksen.
Exästäni päästyäni eteeni avautui tulevaisuus. Hyvin valoisa tulevaisuus vielä kaiken lisäksi. Ja tuo tulevaisuus tuntuu jo niin käsin kosketeltavalta, että välillä luulen sen olevan nykyhetkeä. Annahan kun kerron mitä kristallipallo minulle näyttää...
Menestyn niin hyvin, että saan
1. järjestettyä rahoituksen ja organisaation, minkä avulla pidetään huoli siitä, että vain pätevät ja hyvät ihmiset pääsevät ja saavat jäädä opettajiksi.
2. tehtyä hyväntekeväisyyttä henkisen ja fyysisen väkivallan uhrien ja näiden läheisten puolesta. Antaakseni apua heille, jotka sitä tarvitsevat.
3. oman talon ja pienen pihan, jonne voin kasvattaa ruusuja. Ja pihan poikki kuljetaan ateljeeheni, jossa teen suuria yksityiskohtaisia maalauksia. Talon ja pihan ympärillä on lehvästömetsää ja siellä kuulee pienen puron solinaa.
4. lanseerattua oman vaatemalliston. En halua vielä paljastaa miltä ensimmäinen muotinäytökseni näyttää.
5. avattua putiikin, missä voi lukea sarjakuviani (ja tähän mennessä niitä on kolme osaa kovakantisina) tai katsella maalauksiani kahvikupposen ääressä ja lähteä ulos uusien vaatteiden kanssa.
6. lomailtua Caprilla.
Tietenkin minä myös järjestän juhlia, joissa ihmiset voivat tavata toisiaan ja luoda yhteyksiä. Sillä tavoin tulee enemmän mahdollisuuksia luoda tai kehittää erilaisia asioita, kun oikeat ihmiset kohtaavat toisensa.
Sananen liittyen vielä exään. Klisee "aika parantaa haavat" pitää paikkansa. Mutta jotkin haavat ovat niin syviä, että niistä jää arvet, joihin sattuu kun niitä tökitään. Aivan niin kuin leikkausarvet. Ja on totta, että kivusta voi saada voimavarat, silloin kun siihen kipuun ei kuole. Elämäkin saa uuden näkökulman, kun on kerran selvinnyt jostain pahasta.
