25.2.2009
ihana päivä
Mikään ei piristä naista yhtä hyvin kuin hyvän ystävän seura, jäätelöannos kahvin kera, uudet alusvaatteet ja punainen huulikiilto. Nyt on paljon myynnissä hempeitä sävyjä, kukkaprinttejä ja pitsisomisteita. Vaaleanpunaiset, vaaleanvihreät ja vaaleankeltaiset ovat vallanneet alaa, ja minun suosikeikseni tuli hempeän vaaleanpunaiset alusvaatteet pienen pienillä kukkakirjailuilla ja stringit hennoilla pitsisomisteilla mitkä kulkevat sivuilta ja yhdistyvät takaa. Ne ovat seksikkään suloiset, ei liian viattoman tyttömäiset, mutta kaukana draamakuningattaresta. Suosikkini löytyivät H&M:stä ja Seppälästä. Lindexissä oli muuten tosi hienon näköiset, mutta väri oli liian kirkuva. Vaaleaa persikkaa oli vielä talvella myynnissä, ja se näyttää syötävältä herkkää posliini-ihoa vasten, mutta ne värit ovat siirtymässä pois voimakkaampien ja kirkkaampien persikan ja aprikoosin sävyjen tieltä. Punainen huulikiilto ei ole muodikasta. Enemmänkin on tarjolla aprikoosin ja rusehtavan eri sävyjä, sekä babypinkkejä ja nudea. Mutta minä pidän punaisesta kiillosta, ja kun huultenrajauskynäni on Rimmelin tiramisun sävyinen, numero 050, punaisesta huulikiillosta tulee pehmeämpi sävy. Tosin ostin tällä kertaa Nivean Volume Shine Wonder Full:n Ruby, nro. 8, joka jo itsessään on pehmeä sävy. Pigmenttiä ei ole paljon. Tämä tuntuu hyvältä (siis ei tahmaiselta, niin kuin monet kiillot tuntuvat lupauksista huolimatta) ja tuoksu on hyvä ja kevyt. Tämä kiilto myös karkoitti kuivuuden huuliltani. Oikein hyvä, vaikka sitä ei minusta edes luvattu. Sen sijaan luvataan huulista täyteläisemmät, mutta siinä en tahdo huomata mitään eroa.
24.2.2009
p.s.
http://www.youtube.com/watch?v=xCue8Ty5K2Y
Vilkaise tohtori Beckeriä ja naura makoisasti. Mutta älä yöllä, koska se voi häiritä naapureita ja minä saatan olla yksi heistä.
Ja toiseksi... Herkuttelu kahvitteluineen pitää joitakin ihmisiä laihoina, koska se estää ravintoaineiden imeytymisen. Joten kokeile sitä dieettinä vain jos haluat riskeerata terveytesi. Elämäntapana se on ok. :-)
Vilkaise tohtori Beckeriä ja naura makoisasti. Mutta älä yöllä, koska se voi häiritä naapureita ja minä saatan olla yksi heistä.
Ja toiseksi... Herkuttelu kahvitteluineen pitää joitakin ihmisiä laihoina, koska se estää ravintoaineiden imeytymisen. Joten kokeile sitä dieettinä vain jos haluat riskeerata terveytesi. Elämäntapana se on ok. :-)
22.2.2009
eka blogiteksti ja lisäaineet
http://witchered.blogspot.com/search?updated-max=2008-03-31T10%3A51%3A00%2B03%3A00&max-results=50
Kun minä mietin, että vaikuttaako lisäaineet ihmiseen tämän elämän aikana, niin uskoisin olevani itse elävä esimerkki. Kun minua haukutaan ikinuoreksi ja mietitään johtuuko geeneistä, niin nostaisin esiin tämän toisenkin mahdollisuuden: lisäaineet. Erityisesti saan niitä kaikenlaisista herkuista; kakuista, leivoksista, kekseistä, karkeista, suklaasta ja etenkin jäätelöstä. Sipsejä ei pidä unohtaa. Niitä ei voi vastustaa janosta huolimatta. Tässä on myös resepti laihuuteen. Kuluta lapsuutesi pakonomaiseen liikkumiseen ja fyysisiin kotitöihin saadaksesi nukkuessasikin rasvaa kuluttavat lihakset, syö elämäsi aikana mahdollisimman säännöllisesti ja nirsoilematta, ja herkuttele. Ja vinkki lääkäreille: lapsen kivut eivät ole aina kasvukipua. Kysymys voi olla lihaskivusta ja liiasta rasituksesta, mihin voi suositella lepoa, hierontaa ja venyttelyä. Harmittaa todella paljon etten lapsena tiennyt mistään mitään, eikä kukaan aikuisistakaan sen enempää. Ikä tuo viisautta, kokemukset sitäkin enemmän.
On mielenkiintoista lukea jälkikäteen omia sepustuksia. Kun on tarpeeksi aikaa kulunut, ne jäävät yhtä ulkoisiksi kuin lukisi muiden tekstejä. Mutta silti... Ne ovat verrattavissa valokuviin, joita et näe vain yksittäisinä kuvina vaan kokonaisina tapahtumina tunteineen. Omina henkilökohtaisina muistoina, joihin kuuluu niin paljon muutakin kuin mitä voi nähdä. Ja sekoittaaksemme keittoa enemmän, täytyy vielä sanoa että samanlainen laukaiseva tekijä on ulkopuolinen teksti, sillä se sekä heijastaa meitä itseämme lukiessamme sitä, että antaa jotakin omaa. Löydämme helposti samankaltaisuutta toisista henkilöistä työstääksemme itseämme, kokemuksiamme ja ajatuksiamme, ja hakeaksemme ymmärrystä ja ymmärtääksemme. Siksi kai tarinat pysyvät pinnalla romaanin, elokuvan ym. muodolla.
Mihinkään mainioon kirjallisuuteen en ole törmännyt vähään aikaan, mutta pari loistavaa elokuvaa katsoin, ja lisäksi olen naureskellut tohtori Beckerin avustuksella. Siinä on kaikki ainekset mitä hyvä sarja tarvitsee: vihamielinen, hyvä lääkäri, joka on tehnyt valittamisesta elämän tehtävän. Sokea, joka joskus kyllästyy myöntämään olevansa sitä, ja kahvilan omistaja, jonka luona he aina tapaavat toisensa. Elokuvissa kärkisijaan pääsevät Shoot`Em Up, jossa päähenkilö vihaa myös kovasti maailmaa ja sen asukkaita. Suosikkikohtiani ovat hermon menettäminen toisen ryystäessä juomaansa (asia, joka minua itseänikin suututtaa) ja sukan laittaminen vauvalle pipoksi. Päähenkilö oli tietenkin oikea herkkupala mieheksi. Nimeä en tietenkään muista. Mutta se olikin vain yhden yön suhde. Tai ehkä minä katsonkin sen vielä... Varmasti katson! Se oli nimittäin hyvä. Toinen hyvä leffa minkä olen lähiaikoina nähnyt oli Vantage Point, jossa oli päähenkilönä yksi suosikkinäyttelijöistä hurmaavalla hymyllään; Dennis Quaid. Elokuva oli kyllä poikkeus hänen tuotannossaan siinä mielessä, ettei hän tässä juurikaan käyttänyt hymyään, vaan esiintyi hermokimppuna ja loistavana henkivartijana. Tätä minä mietin suosikkimiesnäyttelijöissäni; Dennisin onnellisia loppuja ja jatkuvaa hymyilyä (mikä on kyllä yksi suloisin mitä maailma päällään kantaa), ja hänen vastakohtanaan minua aina itkettävää Val Kilmeriä. Val kuolee aivan liian monessa elokuvassa ja särkee siten sydämeni saaden minut parkumaan "miksi aina Val?! Miksei se toinen?!!" En minä oikeasti paru. Kiljun ainoastaan ja saan kaikki tutut häpeämään puolestani. Vitsi vitsinä ja takaisin Vantage Pointiin. Se oli vauhdikas ja otteessaan pitävä. Sitä katsoessa en todellakaan tehnyt muuta kuin katsoin sitä ja sanoisin että odotin koko ajan mitä seuraavaksi tapahtui, mutta en sano, koska se oli niin vauhdikas ettei odottamiseen jäänyt aikaa, niin kuin ei myöskään vähäisellekään pitkästymiselle. Tämän elokuvan katsominen oli hieno kokemus ja elämys, ja parhaimmillaan se on ensimmäisellä kerralla. Koska silloin yllätyksellisyys on 100 prosenttinen. Tätä en tiedä uskallanko katsoa uudelleen, koska tällaisella elokuvalla on taipumus olla parhaimmillaan ensimmäisellä kerralla. Vaikka toisaalta toisella kerralla voit huomata jotain mitä ensimmäisellä kerralla jäi huomaamatta. Aikamoista riskipeliä. Onko mitään jäljellä enää alkuhuuman jälkeen..? Mainitsen vielä yhden elokuvan, joka yllätti minut täysin. Shrooms. Kun alussa huomaa että kyseessä on ryhmä nuoria menossa yhteiselle sienestysretkelle kaivatessaan kunnon trippiä, niin ajattelee että taas tällainen helppo, typerä, tylsä, huono elokuva, jonka vain odottaa loppuvan ennen kuin se alkaakaan, niin päättää luovuttaa katsomisen suhteen. Mutta minä katsoin sen ja se yllätti paremmin kuin positiivisesti. Se oli jännittävä hyvin mielenkiintoisella lopulla, joka selitti kaiken kulun. Vaikka aavistin mistä oli kyse, koska paha ei käynyt päähenkilön kimppuun, niin silti vastaus tuli yllätyksenä. Elokuva oli hienosti toteutettu ja näyttelijät näyttelivät hyvin. Ja minä tosiaan haluan korostaa tätä, sillä en olisi voinut uskoa näkemättä.
Karkasin aika pitkälle ekasta blogitekstistä ja lisäaineista, mutta sanottakoon että erilaiset tarinat niin kuin nämä elokuvat ovat suositeltavia lisäaineita. Maustavat aika kivasti arkea, ja saavat haluamaan lisää. Jos haluaa saada ripauksen naurua arkeen suosittelen mm. seuraavaa:
http://www.youtube.com/watch?v=2vNk4K3YaIc ja
http://www.youtube.com/watch?v=triRhBcMyYA&feature=related
Kun minä mietin, että vaikuttaako lisäaineet ihmiseen tämän elämän aikana, niin uskoisin olevani itse elävä esimerkki. Kun minua haukutaan ikinuoreksi ja mietitään johtuuko geeneistä, niin nostaisin esiin tämän toisenkin mahdollisuuden: lisäaineet. Erityisesti saan niitä kaikenlaisista herkuista; kakuista, leivoksista, kekseistä, karkeista, suklaasta ja etenkin jäätelöstä. Sipsejä ei pidä unohtaa. Niitä ei voi vastustaa janosta huolimatta. Tässä on myös resepti laihuuteen. Kuluta lapsuutesi pakonomaiseen liikkumiseen ja fyysisiin kotitöihin saadaksesi nukkuessasikin rasvaa kuluttavat lihakset, syö elämäsi aikana mahdollisimman säännöllisesti ja nirsoilematta, ja herkuttele. Ja vinkki lääkäreille: lapsen kivut eivät ole aina kasvukipua. Kysymys voi olla lihaskivusta ja liiasta rasituksesta, mihin voi suositella lepoa, hierontaa ja venyttelyä. Harmittaa todella paljon etten lapsena tiennyt mistään mitään, eikä kukaan aikuisistakaan sen enempää. Ikä tuo viisautta, kokemukset sitäkin enemmän.
On mielenkiintoista lukea jälkikäteen omia sepustuksia. Kun on tarpeeksi aikaa kulunut, ne jäävät yhtä ulkoisiksi kuin lukisi muiden tekstejä. Mutta silti... Ne ovat verrattavissa valokuviin, joita et näe vain yksittäisinä kuvina vaan kokonaisina tapahtumina tunteineen. Omina henkilökohtaisina muistoina, joihin kuuluu niin paljon muutakin kuin mitä voi nähdä. Ja sekoittaaksemme keittoa enemmän, täytyy vielä sanoa että samanlainen laukaiseva tekijä on ulkopuolinen teksti, sillä se sekä heijastaa meitä itseämme lukiessamme sitä, että antaa jotakin omaa. Löydämme helposti samankaltaisuutta toisista henkilöistä työstääksemme itseämme, kokemuksiamme ja ajatuksiamme, ja hakeaksemme ymmärrystä ja ymmärtääksemme. Siksi kai tarinat pysyvät pinnalla romaanin, elokuvan ym. muodolla.
Mihinkään mainioon kirjallisuuteen en ole törmännyt vähään aikaan, mutta pari loistavaa elokuvaa katsoin, ja lisäksi olen naureskellut tohtori Beckerin avustuksella. Siinä on kaikki ainekset mitä hyvä sarja tarvitsee: vihamielinen, hyvä lääkäri, joka on tehnyt valittamisesta elämän tehtävän. Sokea, joka joskus kyllästyy myöntämään olevansa sitä, ja kahvilan omistaja, jonka luona he aina tapaavat toisensa. Elokuvissa kärkisijaan pääsevät Shoot`Em Up, jossa päähenkilö vihaa myös kovasti maailmaa ja sen asukkaita. Suosikkikohtiani ovat hermon menettäminen toisen ryystäessä juomaansa (asia, joka minua itseänikin suututtaa) ja sukan laittaminen vauvalle pipoksi. Päähenkilö oli tietenkin oikea herkkupala mieheksi. Nimeä en tietenkään muista. Mutta se olikin vain yhden yön suhde. Tai ehkä minä katsonkin sen vielä... Varmasti katson! Se oli nimittäin hyvä. Toinen hyvä leffa minkä olen lähiaikoina nähnyt oli Vantage Point, jossa oli päähenkilönä yksi suosikkinäyttelijöistä hurmaavalla hymyllään; Dennis Quaid. Elokuva oli kyllä poikkeus hänen tuotannossaan siinä mielessä, ettei hän tässä juurikaan käyttänyt hymyään, vaan esiintyi hermokimppuna ja loistavana henkivartijana. Tätä minä mietin suosikkimiesnäyttelijöissäni; Dennisin onnellisia loppuja ja jatkuvaa hymyilyä (mikä on kyllä yksi suloisin mitä maailma päällään kantaa), ja hänen vastakohtanaan minua aina itkettävää Val Kilmeriä. Val kuolee aivan liian monessa elokuvassa ja särkee siten sydämeni saaden minut parkumaan "miksi aina Val?! Miksei se toinen?!!" En minä oikeasti paru. Kiljun ainoastaan ja saan kaikki tutut häpeämään puolestani. Vitsi vitsinä ja takaisin Vantage Pointiin. Se oli vauhdikas ja otteessaan pitävä. Sitä katsoessa en todellakaan tehnyt muuta kuin katsoin sitä ja sanoisin että odotin koko ajan mitä seuraavaksi tapahtui, mutta en sano, koska se oli niin vauhdikas ettei odottamiseen jäänyt aikaa, niin kuin ei myöskään vähäisellekään pitkästymiselle. Tämän elokuvan katsominen oli hieno kokemus ja elämys, ja parhaimmillaan se on ensimmäisellä kerralla. Koska silloin yllätyksellisyys on 100 prosenttinen. Tätä en tiedä uskallanko katsoa uudelleen, koska tällaisella elokuvalla on taipumus olla parhaimmillaan ensimmäisellä kerralla. Vaikka toisaalta toisella kerralla voit huomata jotain mitä ensimmäisellä kerralla jäi huomaamatta. Aikamoista riskipeliä. Onko mitään jäljellä enää alkuhuuman jälkeen..? Mainitsen vielä yhden elokuvan, joka yllätti minut täysin. Shrooms. Kun alussa huomaa että kyseessä on ryhmä nuoria menossa yhteiselle sienestysretkelle kaivatessaan kunnon trippiä, niin ajattelee että taas tällainen helppo, typerä, tylsä, huono elokuva, jonka vain odottaa loppuvan ennen kuin se alkaakaan, niin päättää luovuttaa katsomisen suhteen. Mutta minä katsoin sen ja se yllätti paremmin kuin positiivisesti. Se oli jännittävä hyvin mielenkiintoisella lopulla, joka selitti kaiken kulun. Vaikka aavistin mistä oli kyse, koska paha ei käynyt päähenkilön kimppuun, niin silti vastaus tuli yllätyksenä. Elokuva oli hienosti toteutettu ja näyttelijät näyttelivät hyvin. Ja minä tosiaan haluan korostaa tätä, sillä en olisi voinut uskoa näkemättä.
Karkasin aika pitkälle ekasta blogitekstistä ja lisäaineista, mutta sanottakoon että erilaiset tarinat niin kuin nämä elokuvat ovat suositeltavia lisäaineita. Maustavat aika kivasti arkea, ja saavat haluamaan lisää. Jos haluaa saada ripauksen naurua arkeen suosittelen mm. seuraavaa:
http://www.youtube.com/watch?v=2vNk4K3YaIc ja
http://www.youtube.com/watch?v=triRhBcMyYA&feature=related
16.2.2009
Rakkausruno
Tai runontapainen. En ole kovin hyvä tämmöisessä, mutta olen todella ylpeä itsestäni koska se on ensimmäinen positiivinen. Tässä se tulee... :
Rakastan sinua kuin kuuta taivaalla.
Kurkotan, mutta en yletä kuin kuvaasi vedessä.
Sormellani mukailen ääriviivojasi.
Höyhenen kevyesti
ja koko ruumis värähtelee.
Nukun lammen reunalla,
missä turvallisinta on,
sinun luonasi.
Syleilyssä suojaisan kodin.
Aamulla herätessäni olet poissa.
Mutta niin tiukasti kietoutuneena sydämeeni
että tiedän,
olet täällä.
Ja minä suljen silmäni,
jotta näkisin sinut.
Ja sinun huulesi koskettavat omiani kasteen lailla.
Katseemme kohtaavat kaipaavina,
enkä voi olla koskettamatta.
Tunnen maan käsissäni,
kosteana ja raikkaana.
Käännyn ympäri ja käperryn.
Hymyilen onnelle,
jonka sinun ajattelemisesi aikaan saa.
Yhdessä.
Niin kaukana toisistaan.
Silti niin lähellä,
että hengitys kutittaa kaulaani.
Kuiskaan
"älä lopeta",
sillä minä rakastan sinua kuin kuuta taivaalla.
13.2.2009
Love is in the air.
kisses!
Happy Valentine`s day! Remember to give a kiss to your sweetheart and be all romantic and have fun together!!!http://www.youtube.com/watch?v=oopUIyopH4Q&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=WiibYykyzzw
http://www.youtube.com/watch?v=C8X5j5UDD5c&feature=related
And how to look like a princess you sweedie are:
Ystävänpäivää toivottaa tämä kaunotar:
Vanha valokuva, jonka olemassaolosta en tiennyt ennen tätä päivää. Suorastaan mahtava. Vain tiara puuttuu.10.2.2009
Kuvitukseeni ja tarinaani ihastuttiin, ja lastenkirjani julkaistaan lokakuussa. Enää pitää hyväksyä ja allekirjoittaa sopimus.
Ystävänpäivä lähestyy.
Ystävät ovat kuin aita, joka turvaa, mutta joka laajenee ja supistuu tarpeen mukaan, niin että olet todellisuudessa vapaa. Siinä missä vanhemmat tuomitsevat, siinä ystävät ovat tukena. He eivät odota sinun täyttävän kaikkia toiveitaan ja vaatimuksiaan, vaan kannustavat sinua olemaan oma itsesi ja kulkemaan omia polkujasi. He ymmärtävät, ja heille sitä ensimmäisenä uskoutuu. He ovat peilikuva; kun annat vastaanotat ja toisinpäin. Ja ystävät ovat myös jollakin tasolla kuva itsestäsi. Ystävät ovat todella arvokas asia. Ja lisäksi hauskaa seuraa.
Ystävänpäivä lähestyy.
Ystävät ovat kuin aita, joka turvaa, mutta joka laajenee ja supistuu tarpeen mukaan, niin että olet todellisuudessa vapaa. Siinä missä vanhemmat tuomitsevat, siinä ystävät ovat tukena. He eivät odota sinun täyttävän kaikkia toiveitaan ja vaatimuksiaan, vaan kannustavat sinua olemaan oma itsesi ja kulkemaan omia polkujasi. He ymmärtävät, ja heille sitä ensimmäisenä uskoutuu. He ovat peilikuva; kun annat vastaanotat ja toisinpäin. Ja ystävät ovat myös jollakin tasolla kuva itsestäsi. Ystävät ovat todella arvokas asia. Ja lisäksi hauskaa seuraa.
9.2.2009
Kuvat lastenkirjaan
Kakkoskuvaan en ole tyytyväinen, joten sitä vielä parantelen tai teen kokonaan uudelleen. Kuva, jossa keijut tanssii nuotion ympärillä. Aina on jotain mikä häiritsee. Kansikuvaa en ole vielä tehnyt, mutta minulla on siihen idea. Täytyy katsella vielä uudelleen lähemmin, osaisinko niitä parannella. Kuvat tarinan kera on lähetetty ja nyt odotellaan kommenttia.
.
Sitten vielä sananen ujoudesta. Se on taipumus mistä minua monesti syytetään. Minua on vain mietityttänyt yksi asia. Toisinaan minua on tosiaan ujostuttanut. Parhaiten muistan tilanteen, jossa olen ollut korviani myöten ihastunut. Ja on ollut muutaman kerran tilanne, jossa toisen mielipide on vaikuttanut minuun suuresti ja minä olen arvostanut, ehkä jopa katsonut ylemmäksi tätä toista. Mutta monesti kun minua on syytetty ujoudesta, olen ainoastaan ollut vähäsanainen, koska a) olen omissa oloissani, b) teen vain työni ja haluan hoitaa kaiken hyvin ja nopeasti, c) minulla ei ole mitään sanottavaa tai d) en ole yhtään kiinnostunut. Onko se silloin myös ujoutta, ja mikä on ujoutta? Minulla ei ole tietoakaan selkeästä ujouden kaavasta, mutta siihen on monesti liitetty hermostuneisuus, punastuminen, katseen siirtyminen alas pois kohteesta, joskus jopa änkytys, käsien hikoilu ja vapina. Hermostuneisuus ei kuitenkaan ole aina ujoutta, ja siihen liittyy näitä samoja fyysisiä oireita. Se on jäänyt askarruttamaan mieltä, olenko sittenkin ujo kun en osaa sanoa toiselle mitään. Minulla on vielä näitä kausia: Joskus olen pirteä ja puhelias. Toisinaan taas vajoan omaan hiljaisuuteeni. Tällä hetkellä olen ollut onnellisimpana omassa yksinäisyydessä. Seuranani pensselit ja värit. Ja pari miestä tekemässä särön erakkoelämääni. Kun on väitetty että mies ei tule ovelle kolkuttamaan, vaan on lähdettävä ulos "metsästykseen", on se ollut täyttä puppua.
5.2.2009
musiikkia ja jännitystä
Kirlian Camera ja kauneuden perikuva. Ainoastaan ulkonäkö ei ole vetoava, vaan myös musiikki. Obsession kuulostaa hyvältä tämän naisen huulilta. Harmi ettei siitä löytynyt musiikkivideota, mutta tässä esteettisyyttä Days To Come :n tahtiin
http://www.youtube.com/watch?v=TPppD6GuM6w&feature=related
Ja käy toki vilkaisemassa kaunottaren kotisivuja
http://www.kirliancamera.com/
Mikä muu minua valvottaa kuin kauniit naiset ;-)
Hyvät leffat. Vacancy oli vaikuttava. Siis todella vaikuttava. Minun piti pitää tauko kesken elokuvaa, koska pelkäsin. Luke Wilson ansaitsee kunnioitusta. Minä en olisi osannut kuvitella, että hän näyttelisi koskaan muuta kuin romanttisen komedian hyvää heppua. Mutta hän teki sen. Ja hän teki sen hyvin. Tämä elokuva, Vacancy, riipi minua syvältä ja sai sydämeni pamppailemaan. Elokuva vei kaiken huomioni ja sai odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Täydellinen, ihana kokemus kaikessa kauheudessaan. Suurin osa kauhu- ja jännityselokuvista tuottaa minulle pettymyksen tylsyydellään, kliseillään ja ärsyttävillä piirteillä, kuten sellaisilla ettei katsojalle näytetä mille näyttelijä kiljuu. Minunlaisilleni sellainen pelottolu ei toimi. Se viestii vain siitä, että käsikirjoittajalta loppui ideat.
Katsoin myös juuri the Strangers elokuvan, jota tähditti Liv Tyler. Toinen näyttelijä, jota ei odota näkevänsä kauhugenressä. Minä näen Livin rooleissa, joissa hän henkäilee sanoja kevyesti raoillaan olevien huultensa välistä. Ja tässä elokuvassa hän ei tehnyt poikkeusta, lukuun ottamatta muutamaa kirkunaa/huutoa. Koputuskohdassa minua hermostutti ja jännitti. Alku oli huono. Alku oli niin pitkästyttävä, että melkein jätin katsomatta koko elokuvan. Ja se alku kesti ikuisuudelta tuntuvan ajan. Mutta kun elokuva oikeasti alkoi, se oli varsin hyvä.
Vacancy saa minulta numeron 9 ja Strangers numeron 7. Vacancyn miinus piste tulee motellin pitäjästä, joka oli ärsyttävä hahmo. Sillä tavoin ärsyttävä, että olisi sopinut paremmin komediaan. Toisaalta se oli kyllä hänen roolinsa... Ei armoa tässä oikeudessa :-)
http://www.youtube.com/watch?v=TPppD6GuM6w&feature=related
Ja käy toki vilkaisemassa kaunottaren kotisivuja
http://www.kirliancamera.com/
Mikä muu minua valvottaa kuin kauniit naiset ;-)
Hyvät leffat. Vacancy oli vaikuttava. Siis todella vaikuttava. Minun piti pitää tauko kesken elokuvaa, koska pelkäsin. Luke Wilson ansaitsee kunnioitusta. Minä en olisi osannut kuvitella, että hän näyttelisi koskaan muuta kuin romanttisen komedian hyvää heppua. Mutta hän teki sen. Ja hän teki sen hyvin. Tämä elokuva, Vacancy, riipi minua syvältä ja sai sydämeni pamppailemaan. Elokuva vei kaiken huomioni ja sai odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Täydellinen, ihana kokemus kaikessa kauheudessaan. Suurin osa kauhu- ja jännityselokuvista tuottaa minulle pettymyksen tylsyydellään, kliseillään ja ärsyttävillä piirteillä, kuten sellaisilla ettei katsojalle näytetä mille näyttelijä kiljuu. Minunlaisilleni sellainen pelottolu ei toimi. Se viestii vain siitä, että käsikirjoittajalta loppui ideat.
Katsoin myös juuri the Strangers elokuvan, jota tähditti Liv Tyler. Toinen näyttelijä, jota ei odota näkevänsä kauhugenressä. Minä näen Livin rooleissa, joissa hän henkäilee sanoja kevyesti raoillaan olevien huultensa välistä. Ja tässä elokuvassa hän ei tehnyt poikkeusta, lukuun ottamatta muutamaa kirkunaa/huutoa. Koputuskohdassa minua hermostutti ja jännitti. Alku oli huono. Alku oli niin pitkästyttävä, että melkein jätin katsomatta koko elokuvan. Ja se alku kesti ikuisuudelta tuntuvan ajan. Mutta kun elokuva oikeasti alkoi, se oli varsin hyvä.
Vacancy saa minulta numeron 9 ja Strangers numeron 7. Vacancyn miinus piste tulee motellin pitäjästä, joka oli ärsyttävä hahmo. Sillä tavoin ärsyttävä, että olisi sopinut paremmin komediaan. Toisaalta se oli kyllä hänen roolinsa... Ei armoa tässä oikeudessa :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)