Ei makeaa mahan täydeltä. Saarilehdon ääntä en saa enää kuulla, kun vakituinen juontaja on palannut kesälomilta. Tämä tapahtui maanantaina, ja täytyy myöntää... Heti tuli ikävä.
Mutta mitäpä siitä, kun maailma sortuu ympäriltä.
Ja huomaat näyttäväsi vinttikoiralta, kun menet lattialle selällesi.
Laihuuden huonot puolet ovat selkäranka, joka rutisee kaikkea kovaa vasten,
lantio, joka lävistää rakastajan ja
solisluut, joita voit käyttää hyllykkönä.
Rakas masu tekee katoamistempun, kun olet selälläsi,
samalla kun rintakehäsi repii nahkaa ympäriltään. Kyllä, se näyttää hyvin pingottuneelta.
Palaan lohtuni ääreen; kukkakimppujen, Nine Inch Nailsin ja Black Books- jaksojen. Mr. Blackilla on kauniit hymykuopat. Ei pidä unohtaa suklaata ja jäätelöä. Ehkä sipsejäkin ja miksei muitakin herkkuja...

Ushva, osa 12.

Aikansa Ushva kissa jaloissaan eteenpäin suruissaan asteli. Ushvaa alkoi vatsasta kipristää ja hetkeksi tahtoi hän istahtaa. Mutta seisaalleen Ushva jäi huomattuaan, että heitä typerä virne naamallaan katseli mies huono karma kehänään. Kissan karvat oranssit pystyyn asettui kissan kovaa sihistessä ja selän ylös kaareutuessa. "Pidä katti loitolla", mies sanoi ja nauroi. "Ellet lihaksi keitoksiin halua." Ushva pahoin alkoi voimaan, sillä hän tunsi tuon kuvotuksen. Niin on se vaan ihminen, mutta ei laisinkaan inhimillinen. "Tätäkö tulit sinä hakemaan?" kysyi kuvotus. "Pullotetun arvottoman elämäsi?" Ushva pulloa katsoi miehen käsissä, ja osan itseään siinä tunnisti. Sisällä oli myös muutakin... Muitakin. Mies puheluaan jatkoi: "Ja mitä sinä sillä? Palaat säälittävään pikku olemassaoloosi? Jatkamaan kasvua tynnyrissä ja dramatisoimaan jokaista pientä vastoinkäymistä?" Mies nauroi ja yhä vain jatkoi: "Hullu sinä olet. Ei normaali itseään hengiltä ota. Jokaista sattuu joskus. Elämää on se vain." Kissa raivosta kihisi ja koko voimallaan huusi: "juuri tapaistasi on kaikkea vähätellä, asiat villaisella painaa ja itsesi vastuusta karkuun keinotella! Etkö sinä minua muista! Oppilastasi nuorta. Raiskaamaasi tyhjää kuorta, joka käsiisi mureni. Joka päivä takiasi heikkeni. Eikä muuta, ei muuta enää ollut kuin kuori tyhjää täynnä. Sisältä syöty ja käytetty. Eikä sekään riittänyt."

Biisilista; biisit joita soitan repeatilla koska ne on aivan pakko kuulla heti uudelleen yhden kuuntelukerran jälkeen

Eri esittäjien Tainted Love
Killing Joke - Loose Cannon
Gene Simmons - Asshole
My Ruin - Terror
My Life With The Thrill Kill Kult - Magic boy, Magic girl
Kylie Minogue - 2 Hearts
Deine Lakaien - Generators
Pig -Blades
Das Ich - Meine Wiege
The Morendoes - Shadow Dance
KMFDM - Torpedoes
Goldfrapp - Ooh la la
Die Fantastischen Vier - Krieger
Ministry - Lay Lady Lay
Fischerspooner - Emerge
Einsturzende Neubauten (huom! umlautit ekan uun päälle, kiitos) - Salamandrina
Eleni Mandell - No good, No more
Ghosting - March
Anthony and the Johnsons - Cripple and Starfish
Goethes Erben - Marionetten
Christian Death - Zero Sex
Theatres des Vampires - La danse Macabria du Vampire
OhGr - maJiK
Misery Loves Co. - Happy
Sheep On Drugs - From A to H and Back Again
Tarja Turunen - I Walk Alone, artist version
Nine Inch Nails - Fragile
CMX - Revontulten Repijä
Simple Minds - Dancing Barefoot
Samael - Exodus
In the Nursery - Praxis
Muse - Time is running out
New Order - Confusion, Pump Panel Reconstruction Mix
Terminal Choice - In your Soul
Wumpscut - Christfuck
Roisin Murphy - Cry Baby
Blutengel - Demon of temptation
jne.

Viime päivät olen elänyt elokuvilla Mr. Brooks ja Sweeney Todd, Grimmin saduilla ja Radio Rockilla, jota maustaa ihastuttavan aromikkaasti Saarilehto :-)
Hyvä ystäväni opetti minua huovuttamaan neulalla ja ensimmäisenä työnäni tein keijun. Näyttäisin kuvan, jos kuvatiedosto toimisi. Myöhemmin voin näyttää sitten enemmänkin, sillä päätin tehdä lisää taruolentoja ym.
Pakkaillessa silmiini pomppasi yhtä sun toista kivaa. Paitsi päiväkirjat, jotka heitin menemään. Kuka itsensä kiduttaja on sellaisenkin homman keksinyt. Repiä nyt sydänhaavoja auki. Tarinointi tapahtumista tunteineen on asia erikseen. Niistä voi kehkeytyä jotain yhtä kaunista kuin raivoavan meren aallokosta ukkosmyrskyineen ja kaatosateineen. Pääasia että tapahtumaa seuraa sivummalta sen sijaan että elää siinä.
Trentin charmia huokui joka nurkasta ja käsiini osui myös syyskuun 2007 cosmopilatan, jossa oli testi "ketä tähteä muistutat". Minulla olisi siitäkin ollut kuva. Sain kuudesta kysymyksestä kolme punaista vastausta ja yhdet kutakin muuta. Vastaukseksi sain viettelevän ja flirttailevan Scarlettin, joka tietää miesten suhteen mitä haluaa ja on vaikea kesytettävä. Mies ei saa olla nössö, muuten hän jää jalkoihini, ja hänen pitää olla (en muista oikeita sanoja) kiihkeä, varma ja intohimoinen (joitakin voimakkaita tunteita ne oli) saadakseen minut omakseen. Työn suhteen taas olisin testin mukaan hiukkasen epävarma. Aikalailla samoja juttuja mitä horoskoopit sanoo.

Ushva, osa 11.

(Kirjaston ihmeet... Kuvatiedostot ei taas toimi, joten saat vain kuvitella näkeväsi ruskeankirjavan suuren rusakon).

Oravaa he ensin tervehtimässä kävivät. Kiitoksensa piilottelijalle lausuivat. Orava ei heitä kohdata tahtonut, ei kenenkään nähdä häntä halunnut. Hän kolostaan kuunteli ja ymmärsi. Pari lehteä haavoihinsa pyyteli. "Osui kohdalleni se ihminen ja hän pahaa tahtoi minulle. Sanovat, että Ushva hänen kohtalokseen koituu. Sitä toivon, toivon todellakin." Nyyhkytyksen sekaista murinaa enää orava suustaan päästi. Sorsapari hänen lohdukseen jäädä päätti, ja hämmentynyt Ushva kissa seuranaan matkaansa jatkoi.

Ushva juuri kysyä aikoi oravan puheita kummallisia, kun pysähtyi hän rusakon kookkaan lumovoimaan. Rusakko häntä silmillään suurilla tapittamaan jäi. Aika seisahtui. Siipien havina hiljaisuuden keskeytti, ja huuhkaja rusakon saaliikseen otti. Muuta kyennyt Ushva ei tekemään kuin "EI!" huutamaan. Sydäntä pusersi, vaikka hän tiesi. Luonnon kiertokulku jatkaa kiertoaan. Jokainen tarvitsemansa luonnosta ottaa saa. Kissalle hän kuitenkin surkutteli: "kuin syytäni olisi ollut tuo. Huomion vein ja vaaralle altistin". Kissa helpotuksesta huokaisi. "Se olisin voinut olla minä", hän ajatteli.

Hyväksikäyttäjän tuomio lieveni

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu raiskauksen ym. pahoinpitelyn hyväksyminen. Riittää kun sakot maksaa, samalla tavalla kuin kulkiessa julkisilla pummilla. Olen vähentänyt huomattavasti lehtien lukua juuri tämän takia. Ne uutisoivat aina samaa; kuinka oikeus Suomessa ei toteudu. Ja silti kehdataan ihmetellä itsemurhatilastojen kasvua. Uutisoinnit aiheuttavat pahaa oloa, mistä ohi pääsemiseen menee useampi päivä. Silläkin kustannuksella olen harkinnut rikosten ja niistä saamien "rangaistusten" keräämistä esim. vuoden ajalta, jotta voisin antaa ne muiden maiden tarkasteltavaksi: kykeneekö suomalaiset huolehtimaan edes omistaan? Todennäköisesti se jää pelkäksi ajatukseksi, sillä olen hyvin väsynyt.

Nämä päivät eivät ole muutenkaan mainittavia. Pakatessani papereitani, törmäilin muistoihin, erilaisiin teksteihin joita tahtoisin näyttää... Mutta ne kertovat pohjia myöten kuka olen ja ovat sitä myöten liian henkilökohtaisia. Menneisyyteni on nyt siis kirjoituksineen pakattu huolellisesti talteen. Niistä ei voi luopuakaan, koska ne ovat osa minua. Enhän minä nyt itseäni halua hylätä.
Tunteet ovat näinä päivinä sen luokkaisia etten löydä itselleni korua, jota tahtoisin pitää ylläni, mutta jotain sentään tahtoisin. Kaipaan voimakkaita värejä ja hyviä muotoja. Sen paremmin en sitä pysty selittää. Mutta sellaisen saadakseni joutuisin itse opettelemaan korujen tekoa. En myöskään löydä tarpeeksi mahtipontista musiikkia, joka olisi samalla tasolla tämän hetkisen olemukseni kanssa. Mikään ei siis näinä päivinä luonnistu. Ilokseni sentään perhoset liitelevät jaloissani ja sointuvat hyvin vaatteisiini. Se on aika tyylikästä. Olisivatpa ihmisetkin perhosia. En toki halua heitä jalkoihini :-) , mutta se lyhyt täydellinen ja hyödyllinen elämä, jonka aikana ei ehdi tehdä mainittavaa tuhoa ympäristölleen... Se herkkyys ja harmonia, mikä niistä huokuu, ja kauneus mitä ne pitävät yllään. Yksi toteutumaton haave lisää tähän päivään.

Ushva, osa 10.

"Ushva hyvä, ota lehtiä puun. Niin paljon kuin uskot voivasi kantaa", neuvoi rouva Sorsa. "Ne voi tarpeellisiksi käydä. Sitä koskaan ei etukäteen tiedä." "Miksi ottaisin jotain puun omaa?" ihmetteli Ushva. "Enhän teiltäkään höyheniänne riistä." Sorsat toisiaan katsoivat ja Ushvalle sanoivat: "jos höyhenien puute sinulle tulee, niin kernaasti omistamme annamme." Ja kissa perään virkkoi: "ei puu tämä pahakseen pistä. Tai mistä sen tietää. Vaikka usko en, että hänellä mitään sinua vastaan on." Varma ollut ei Ushva, mutta aivan kuin puu hänelle oksiaan olisi ojennellut. Lehtiään ravisti kuin jotain sanoa olisi halunnut. Ushva helmastaan pitsin repäisi. Sen vyökseen lanteille asetti ja väliin lehtiä puun pisti. Anteeksi pyydellen Ushva kovasti kiitteli. "En tiedä mistä johtuu se, mutta tuntuu kuin me yhteen kuulumme. Sydämeni sykkeen sinussa kuulen, vereni pauhunan." Ja puu kuunteli ja oksansa Ushvan harteita kevyesti kosketti. Puu matkaajia katseli ja mielessään rauhaa ja onnea heille toivotti.

Heräsin tänä aamuna siihen kun olin unissani raivoissani. Olisi voinut luulla päivän menneen siinä jo pilalle, mutta aamiaista tehdessäni joku minut tahtoi piristää. Laitoin pannulle täysjyväleivänsiivun ja keskelle sen kananmunan. Keltuaisesta muodostui täydellisen sydämen muotoinen. Toinen puoli luonnollisesti hieman kärähti, koska en aluksi raaskinut kääntää sitä. Ja nyt kirjastoon tullessa sain silmilleni herkkua, kun goottipoika, josta aina tulee mieleen bändi Deine Lakaien (kirjoitinkohan sen nyt oikein) näytti palanneen kuvioihin. Olisipa riikinkukkoja enemmänkin olemassa komeine sulkineen :) Niitä on aina niin mukava katsella, eikä silloin voi koskaan lakata hymyilemästä.

Ushva, osa 9.

Kesken uniensa Ushva jonkin vieraan läsnäoloon heräsi. Mitään muuta kuin pimeyttä nähnyt hän ei, mutta selkäpiissään tunsi tuijotuksen kummajaisen. Salaman valossa jonkin piirteet esittäytyivät. Kaukainen jyrähdys perään kuului. Sen suojempaan päässyt ei Ushva, vaikka kuinka itseään taaemmaksi koitti työntää. Muita hän ravisti. Herättää yritti. Selkämyksen hänelle vain ystävykset käänsivät. Vielä yksi valo salaman, eikä piirteitä näkynyt kuin lehvästön.

Kyetä nukkumaan Ushva ei olisi uskonut voivansa. Silti tunsi hän olevansa turvassa kuin lapset haavekuvien hellän äidin helmoissa. Ja viimeisenä hän aamun sarastaessa heräsi, jälkeen kissan ja sorsaparin. He hyväntahtoisesti nauroivat oravalle hölmölle, joka kiltteyttään heille ruoaksi oli kasan käpyjä tuonut. "Vähiksi käyneestä varastostaan hän meidät tahtoi ravita", sanoi herra Sorsa. "Palauttaa nämä täytyy kera kiitoksen, ja jottei pahoita hän mieltään on kerrottava tarpeestamme erilaisesta."

Kevyttä puuhastelua ennen unta

Toissa yönä en saanut unta ja aloin ajattelemaan käärmeitä. Oli pakko nousta ylös. Otin akryylit esiin ja maalasin Käärmenaisen. Seuraavana aamuna luin käärmeistä ja Käärmejumalattaresta, ja opin mm. että juutalaisessa tarinassa Samael on Lucifer ja Eevan houkuttelija. Toisessa tarinassa, egyptiläisessä, Auringonjumalan matkasta kerrotaan kuinka 12 käärmejumalaa toi valon. Käärmeet nahkansa uudelleen luojina liitetään ylösnousemukseen, ja auringonnousu kuvaa eloon heräämistä, auringonlasku kuolemista. Alitajunnassani aihe on ilmeisesti pysynyt jostain tultuaan, kun minusta käärmeisiin liittyy ehdottomasti aurinko nousevana tai laskevana. Lucifer särähti korviini, koska aikoinaan näin siitä paljon unia. Kuten sen kerran, kun valtava vaalea siivekäs hahmo syöksyi taivaalta mereen ja minä olin sitä katselemassa laiturilta. Jonkun kuulin sanovan, että se oli Lucifer, vaikka yksin minä luulin laiturilla olevani. Se oli niin vaikuttava uni, etten unohda sitä koskaan. Vähän niin kuin uneni korpeista yläaste ja lukioaikoina. Ensin oli vain yksi, jonka hengen pelastin. Se tuli joka yö unissani takaisin, ja lopulta niitä oli kokonainen lauma. Samael särähti myös korvaani, koska se on erittäin hyvän bändin nimi, ja heillä on esteettistä makua niin musiikissa kuin kuvissaankin. Tästä aiheesta minä sitten innostuin luomaan kuvaa toppiini, mutta siihen aiheeseen palaan myöhemmin.

Ushva, osa 8.

Suojassa puun saattoivat Ushva, kissa ja sorsapari vain seurata kuinka sade hiljalleen horisontissa alkoi ja lähestyi varmoin askelin. Raivoisaksi ilma yltyi ja pilvet peitti maan. Pimeys ylle lankesi, kahtia halkaisi salama. Porukka suojassa puun jyrähdystä säikähti. Hiljaa tapahtumaa jokainen katseli. Ukkosen tasatahtisia lyöntejä ropina säesti. Pitkän aikaa saatoit sitä katsella ja kuunnella. Raikkautta haistella. Kunnes se sinut uneen tuuditti.

Leijona tuo kultainen, Kultanaaras metsien kirkkaasta valosta eteen astui. "Suojassa tämän puun voit rauhassa levähtää. Salamia vastaan se ei suostu ottamaan. Suojassa olet myös tämän puun, jos vaara etsii käsiinsä uutta uhriaan. Piiloutua voit suojiin tämän puun, joka vaanijaa lehdillään haavoittaa. Pehmeitä sen sijaan hyvälle tarjoaa. Hoitaa haavat, myös ne sisäiset. Petin, vaatteet antaa. Nälkäiset ravitsee. Se sinulle sen antaa, minkä ansaitset. Siis katso, ettei se kivisestä sydämestä rankaise."