Kevyttä puuhastelua ennen unta

Toissa yönä en saanut unta ja aloin ajattelemaan käärmeitä. Oli pakko nousta ylös. Otin akryylit esiin ja maalasin Käärmenaisen. Seuraavana aamuna luin käärmeistä ja Käärmejumalattaresta, ja opin mm. että juutalaisessa tarinassa Samael on Lucifer ja Eevan houkuttelija. Toisessa tarinassa, egyptiläisessä, Auringonjumalan matkasta kerrotaan kuinka 12 käärmejumalaa toi valon. Käärmeet nahkansa uudelleen luojina liitetään ylösnousemukseen, ja auringonnousu kuvaa eloon heräämistä, auringonlasku kuolemista. Alitajunnassani aihe on ilmeisesti pysynyt jostain tultuaan, kun minusta käärmeisiin liittyy ehdottomasti aurinko nousevana tai laskevana. Lucifer särähti korviini, koska aikoinaan näin siitä paljon unia. Kuten sen kerran, kun valtava vaalea siivekäs hahmo syöksyi taivaalta mereen ja minä olin sitä katselemassa laiturilta. Jonkun kuulin sanovan, että se oli Lucifer, vaikka yksin minä luulin laiturilla olevani. Se oli niin vaikuttava uni, etten unohda sitä koskaan. Vähän niin kuin uneni korpeista yläaste ja lukioaikoina. Ensin oli vain yksi, jonka hengen pelastin. Se tuli joka yö unissani takaisin, ja lopulta niitä oli kokonainen lauma. Samael särähti myös korvaani, koska se on erittäin hyvän bändin nimi, ja heillä on esteettistä makua niin musiikissa kuin kuvissaankin. Tästä aiheesta minä sitten innostuin luomaan kuvaa toppiini, mutta siihen aiheeseen palaan myöhemmin.