Vuohia tuijottavat miehet

Pääesiintyjinä George Clooney, Jeff Bridges, Ewan McGregor, Kevin Spacey ja Vuohi. Elokuva on luokiteltu toiminnaksi, mutta olisin itse lähtenyt etsimään sitä videovuokraamon komediahyllyltä. Kai se näinkin käy. Olihan elokuvassa paljon toimintaakin. Komedia oli satiirin muodossa pitkälti. 90 minuuttia meni hujauksessa. Elokuvan olisi voinut odottaa jatkuvan vielä ainakin puolisen tuntia, mutta juoni olikin rakennettu niin että se tuntui lyhyehköltä ja vielä jatkuvalta tarinalta. Elokuvan valinnassa huomasin vaikuttavan hyvinkin paljon näyttelijöiden lisäksi erityisesti Ewan McGregorin haastattelu The Late Late Showssa . Menin nimittäin hakemaan vuokraamosta ihan toista elokuvaa, mutta tämä Vuohia tuijottavat miehet hyppäsi suoraan syliini. Oli hyvä valinta. Ja miellytti myös poikakaveria, joka tuntee sotamaailman ja -historian. Hän kertoi siinä samalla joitain tietämiään faktoja, mutta en lähde niitä tässä nyt kertomaan, koska silloin tuloksena olisi vain "rikkinäinen puhelin", eli faktat muuttuvat varmaankin aika paljon suusta suuhun kerrottuna ja vielä erikseen kirjoitettuna. Hyvä leffa! Kannattaa vilkaista myös tuota haastattelua :-)

Sherlock Holmes

Neljän tähden Sherlock Holmesin uusintaversiossa näyttelevät säihkysilmäinen Robert Downey Jr, Jude Law, Rachel McAdams ja Mark Strong. Mainokset olivat jo hienoja, vaikkakin pelkäsin että hidastuksia on ehkäpä käytetty liian runsaskätisesti. Ei huolta! Niitä löytyi, mutta ei niin tuhottomasti kuin kokemusta on ollut. Whuuh! Pidin hyvin paljon Robert Downey Jr:n suorituksesta, mutta Watsoniksi olisin Jude Lawin sijaan kaivannut jonkun hivenen vanhemman oloisen ja vähemmän ruipelon. Ja hän oli aivan liian ilkeäsanainen! Kun Watson on suuttunut tai huomauttelee asioista Holmesille hänen tulisi tehdä se lempeämmin ja hyväntahtoisesti. Sellaisena minä näen Watsonin. Law tuntui enemmän sylkevän sanoja Holmesia päin. No, kaikkea ei voi saada. Yhden muutoksen minä olisin tehnyt Holmesinkin roolille. Hän oli ihan liian tunteellinen naista kohtaan, vaikka eikö oikea Holmes ole analyyttisen kiinnostunut naisista ja vaikuttaa ulkokuoreltaan kylmemmältä kuin onkaan?
-
Samanlaista ihastusta ei kuitenkaan tapahtunut kuin vanhaa Sherlock Holmes sarjaa kohtaan, vaikka elokuvasta pidinkin paljon. Sarjaa katsoessa olen hihkunut ihastuksesta ja ollut innokas sanomaan kavereille erilaisia huomioita Holmesista. Kuinka se ei kumartele edes kuninkaita, hänen huudastuksensa innostuessaan tai tuhahtaessaan; "Ha!", kaikki pienet yksityiskohdat...
-
Tuossa elokuvassa mainitsemisen arvoisia hienoja kohtia oli muun muassa tieteen käyttö taikuutena ja kookkaan miehen kanssa taistelu, jota Sherlock kutsui lihaksi perunoiden rinnalla (kaksi pienempää pahista). Useat pienet hauskat lausahdukset meni pilalle suomennettaessa, kuten kun ravintolassa Sherlock päätti antaa esimerkin Watsonin naisystävälle miten pienet yksityiskohdat ovat niitä tärkeimpiä etsivälle ja sanoi "get Watson..." eli otetaan Watson esimerkkinä, ja nainen vastasi automaattisesti "i do". Tuo oli minusta aivan ihana lausahdus.
-
Elokuva tarjoaa toimintaa, taikuutta tieteellä maustettuna, romantiikkaa ja huumoria. Suosittelen katsomaan. Mutta ei kannata sitä ennen katsoa vanhoja Sherlock Holmes elokuvia tai sarjoja, koska niitä alkaa helposti vertailemaan toisiinsa, ja se ei aina ole niin miellyttävä asia.

Tulesta syntynyt

Yksi minun lempirakkausromaanejani, mitä kirjavalikoimastani löytyy. Luin tämän taas uudelleen ja samoilla kohdin tuli hymy huulille tai tippa tuli linssiin kuin aina ennenkin.

Kirjan päähenkilönä toimii punatukkainen lasitaiteilija, Maggie. Intohimoinen, tulinen ihminen anteliaalla sydämellä. Hänet, ja hänen taiteensa, löytää kirjanpidosta nauttiva kykyjen etsijä, ja vasten tahtojaan he rakastuvat toisiinsa. Maggie pääsee nauttimaan niin hienosta elämästä kuuluisana taiteijana kuin myös rakkauden täyteisestä elämästä riuduttuaan ensin patoutuneen sydämen kahleissa. Sieluaan on vaikea lahjoittaa, ja vielä tuskallisemmaksi sen tekee ikävät esikuvat joiden varjossa on elämän oppinsa saanut. Maggien äiti on kammottava harppu, jonka elämäntehtävänä on ainainen valittaminen. Isä on pian kuollut, ja ainoa läheisen rakkaus ja kiintymys ennen uusia tuulia on tullut rakkaalta siskolta, Briannalta. Brianna on Maggien vastakohta; siveä ja hienosti pukeutunut nutturapää, jonka oma intohimo kuuluu majatalon pitämiseen. Hän saa vieraan kuin vieraan tuntemaan olonsa kotoisaksi kauniilla huoneistolla ja tuoreiden, maukkaiden tuoksujen lumoissa.

Kirja toimii minulle viihdykkeen lisäksi inspiroivana, sillä lasitöiden valmistuksen kuvaukset innoittavat minua tekemään omia projektejani. Rakastan eritoten värejä ja erilaisia aistimuksia tai tunteita. Tosin minä käytän niitä piirustuksissa tai maalauksissa. Kirjassa kuvataan hienosti myös Irlantia, ja sen maalaismaisemille ja ilmaston sekä maisemien avaruudelle että oikullisuudelle vastakohtana Ranskan elämää. Vastakohdilla leikitellään itseasiassa kaiken aikaa, ja erityisesti ihmissuhteissa. Kuinka hämmentävää voikaan olla kahden ihmisen erilaisuus!

Erotiikkaa löytyy kirjasta tietenkin. Sitä on kuvattu sekä himona että rakkaudenosoituksena. Antautumisen voimaa on korostettu. Myös isoäiti pääsee nauttimaan sängyn iloista nuoruuden ihastuksen kanssa ja tuntemaan itsensä jälleen nuoreksi punastelevaksi tytöksi. Mikä sen ihanampaa kuin onni ja rakkaus jokaisen elämässä iästä ja ihmisestä riippumatta!

Rakkaudentäyteistä elämää kaikille, ja onnensäteitä valaisemaan päiviänne!

Anatomia

Ihmisen anatomia on kiehtova monella eri tavalla. Ihmistä on mukava katsella ja tutkiskella, sekä kokonaisuutta, että yksityiskohtia. Tutut tunnistaa heidän asennostaan ja liikkeestään, ja jos jokin ei ole kohdallaan sen huomaa heti.
Sama pätee eläimiin. Kun kerran kettu tuli lenkillä vastaan, tottumuksesta luulin sen aluksi olevan koira. Koiria näkee usein irralleen omistajistaan. Eläin oli kuitenkin liian siro ja ketterä ollakseen koira. Muistutti lähes kissaa, mutta oli siihen nähden liian kookas. Lähempää illan hämärässä tunnistin sen lopuksi ketuksi, mutta koska en ennen niin asutulla seudulla moista otusta ollut nähnyt, ei se heti tullut mieleenikään. Siinä tarkastelussa tuli huomioitua kunnolla sekä koko, ruumiinrakenne että liikehdintä.

Jokaisen suuren ihastukseni muistan tarkalleen ulkonäöltään. Tosin heitä ei montaa ole ollut. Ruumiinrakenne, tapa kävellä tai hengailla. Ne kaikki ovat jääneet muistoihini. Mutta erityisesti pidin heidän jokaisen omista pienistä piirteistä. Ala-asteen pojan kädenrakenne ja ystävälliset kasvot painuivat mieleeni. Hiusten kasvu hänellä oli hivenen spiraalimaista. Se tuntui karkealta käteni alla. Yläasteella sydämeni vei pitkä hujoppi, jonka hiukset kihartuivat kostuessaan. Hänen koko olemuksensa oli rento. Ja hän huokui lämpöä. Useampaan otteeseen me törmäsimme toisiimme eri kulmissa ja ovissa tai äkkikäännöksissä, ja yleensä hän jäi pitämään käsiään lähellä vartaloani, mutta ei koskettanut, ja koin ettei mikään ole koskaan tuntunut intiimämmältä. Molemmat meistä punehtui hyvin herkästi. Pidin erityisesti hänen silmistään. Minulla ei ole mitään käsitystä niiden väristä. Aivan kuin ne olisivat olleet tummat, mutta saattoivathan hänen pupillinsa olla vain hyvin laajat. Niiden kirkkaus jäi vain mieleeni. Hän katsoi minuun usein kun astuin hänen ylitseen. Meidän koululaisten tapana oli istua käytävillä nojaten seinään ja odottamassa opettajaa. Ja kun hän katsoi minuun ylöspäin niin hänen koko otsansa kurtistui pehmeästi. Itse kun kurtistan otsaani niin saan vain pari ryppyä tai kohoumaa, ja niistäkin jää vähäksi aikaa näkyviin punaiset viirut. Hänen jälkeensä ihastuin vankkarakenteisempaan ja jäykempään mieheen, joka oli minua paljon vanhempi. Y-vartalo ja kiinteä peppu. Komeat miehen kädet ja herttainen katse. Hänellä oli hyvin mehukkaat ja houkuttelevat huulet. Juuri oikean kokoiset. Minulla on kokemusta isolla tavalla mehukkaista huulista, ja niiden omistajan suukin oli valtava. Hyvin märkä ja ahmiva suutelija. Mahtaakohan moisen suun omistaja vaatia enemmän harjoittelua niiden käsittelyssä? Ken tietää! Mutta takaisin tuohon vanhempaan mieheen... Hänellä oli rengas huulissaan, ja jännittäessään hän alkoi nykimään sitä hampaillaan, mikä veti vielä enemmän huomiota huulten puoleen. Ja hänestä tuli ensimmäinen ihminen, jossa minä kiinnitin huomiota ihon kaikkiin yksityiskohtiin. Taisin käydä kasvot pahemman kerran läpi. Ihmekös tuo jos oli jännittynyt ja hermostunut. Kun tällaisen ihailuni tietää, niin ei ole varmaan mikään ihme että yhdeksi suosikki musiikkivideokseni on päässyt Nine Inch Nailsin Into the void. Kaikki eivät tosin käsitä ihailuani, mutta se on heidän ongelmansa ;-) Minä nautin.
Ulkonäön, ruumiinrakenteen, kokonaisuuden ja yksityiskohtien tarkkailulla olen päätynyt vertailuun. Nykyään tapailemaani miestä vertaan exääni, ja nautin täysin siemauksin siitä kuinka nykyinen on lämpimämpi väritykseltään, ruumiinlämmöltään, olemukseltaan ja käytökseltään. Lämpimyyskin voi liittyä niin moneen eri asiaan. Ja huomaisiko sitä edes ellei kokemusta olisi ensin kylmästä?
Värioppi on toinen mielenkiintoinen asia, ja anatomian rinnalla se herättää yhtä lailla huomiota. Jokaisella on oma vivahteensa, ja kuitenkin meidät voidaan luokitella. Kylmän ja lämpimän lisäksi pehmeään, kirkkaaseen, murrettuun ja eri vaaleus tai tummuus asteisiin.

Anatomian ihailussa katseen lisäksi voi aina käyttää myös kosketusta. Tai ei aina. En kehoita ketään kosketusetäisyydelle tuntemattomien kanssa, mutta kättelyt ja halailut tuovat jo ihmisiä toisiaan lähemmäksi. Ja oman kullan kanssa voi hyvällä omalla tunnolla olla intiimimmin. Kun olen nykyiseni kanssa ruokaostoksilla ja hän ottaa painavat kassit kantaakseen, on minulle kehittynyt tapa hivellä hänen käsiensä pullistumia, joita lihaksiksi kutsutaan. Mikään ei ole mukavampaa kuin tutkia ja kosketella toisen vartalon muotoja. Ja tästähän kehittyy myös parisuhteiden hyvä esileikki. (Vinkki, vinkki! Hellät hyväilyt, kosteat huulet, kutkuttavat tunteet!) Tai hierontatekniikka, kun toinen tarvitsee helpotusta kiristäviin ja jomottaviin lihaksiinsa.
Anatomia-tietoutta minä kaipaan kovasti, ja siksi opettelenkin, oman hyvinvoinnin ja paremman näköisen ja itseä miellyttävän vartalon vuoksi, sekä piirtämisen kannalta. Nyt kun minulle on painoa kertynyt ja vatsani pullottaa, tunnen olevani vieraassa kehossa. Masuni myös viihdyttää inhottamisen lisäksi, sillä se putoaa aina sille puolen kun vaihdan kylkeä. Painoni on kertynyt kyllä aika lailla tasaiseen. Mutta peffasta sen huomaa hyvin, koska nykyään joudun nykäisemään farkkushortsini jalkaan. Suurin syy liikunnan lisäämiseen on huono ryhti ja oikean puolen hartian ongelmat. Kun keho ei kanna, ryhti painuu kumaraan. Anatomian opetteleminen, liikunta ja hieronta auttaa luomaan mielikuvia, joten aina mallia ei tarvita piirtämiseen. Witchered Area puolelle olen nyt laittanut mielikuvituksen luomia hahmoja harjoitellessani ihmisen anatomiaa, ja viihdyttääkseni itseäni teen niistä siivekkäitä hahmoja. Lisää on tuloillaan hiljalleen, ja toivon mukaan kehityn niin anatomiassa, värien hallinnassa kuin myös vesivärien käytössä, joka on aiemmin ollut inhokkimateriaalini. En ole erityisemmin välittänyt materiaaleista, joissa käytetään vettä, mutta asenteen muutos on paikallaan, eikö vain? :-)
Palaillaan anatomian kiehtovaan maailmaan...!

Oman tyylin analysointi

Pudotus; Matkan jälkeinen masennus.

Kokkolassa viettämäni ajan jälkeen palasin takaisin Etelä-Suomeen, jossa itse asun, ja ilmapiirin muutos oli rajun puoleinen. Ystävällisyys ja kauniit sanat jäivät taakseni, ja ilo loppui kuin seinään päästyäni harmaiden ihmisten ja negatiivisuuden keskelle. Siinä lannistuu itsekin väkisin. Kokkolassakin on kuulemma kateutta ja kilpailuhenkisyyttä, mutta sitä en päässyt viikon vierailullani kokemaan. Sen sijaan pääsin nauttimaan Kokkolan rauhallisuudesta ja mukavista ihmisistä, vieraanvaraisuudesta ja raittiista ilmasta. Kokkolan ruuhkasta oli puhe, mutta "vilkkaana" päivänä saatoin nähdä vain kaksi autoa perätysten. Yhden pubin edustalla oli ikäisiäni poikia kourallinen, ja juopumuksesta huolimatta he olivat ujoja ja rauhallisia. Toisin kuin täällä etelämpänä, jossa juopumuksen tarkoituksena on saada rohkeutta herättää huomiota ja jopa paheksuntaa, ja tietenkin olla erityisen äänekkäitä. Samanlaista varautuneisuutta ei ollut ilmassa, kuten täällä Etelä-Suomessa, ja jokaista ihmistä tunnuttiin arvostavan. Täällä Pääkaupunkiseudulla sen sijaan saatat helposti tuntea olosi turhaksi ja mitättömäksi. Kokkolassa sai helposti positiivista palautetta, kun taas täällä etelämpänä ei meinaa saada edes negatiivista, mikä saa helposti epäilemään onko kaikki tekemiseni yhdentekevää. Hymyni hyytyi ja kaikki muuttui vastenmieliseksi. Muutama päivä menee sopeutumiseen, pudotus kun oli niin korkealta ja kovaa.

Mutta onneksi piristystä saan piirtelyllä ja musiikilla, sekä miehellä joka jakaa iloni. Nämä ovat päiviä jolloin toivoisi hyvien ystäviensä asuvan lähempänä. Pientä piristystä ja pari tanssiaskelta jaksoi taas ottaa Ludovico Einaudin säestyksellä - primavera

Värinä Harmaa.

Sateisen harmaa päivä ja ensimmäinen harmaa hius kummittelemassa mieltä. Tylsän harmaa pukeutuminen sekä kylmän harmaat silmät totisella omistajallaan. Harmaa liitetään monesti negatiivisiin asioihin, vaikka sillä on hyvin kauniita ilmenemismuotoja. Upeat helmenharmaat hiukset, säteilevän onnelliset harmaat silmät, tyylikäs harmaa puku tai leikittelyä harmaan eri sävyillä. Entä se kauniin mystinen usva, joka meidät silloin tällöin ympäröi? Salaperäinen harmauden verho. Harmaan uskottavuus graafisissa linjoissa, harmaan turva, johon suojautua, sekä harmaan neutraalisuus ja tyyneys. Entäpä harmaan arvokkuus! Harmaalla on monia upeita piirteitä, joita ei kannata väheksyä. Harmaa pitää minua hyvänä kun olo on kipeä, se antaa minulle omaa tilaa kun haluan irtautua sosiaalisuudesta ja se edustaa minulle kauneutta ja naisellisuutta asusteissani ja pitsisissä vaatteissa. Valkoinen olisi minulle liian neitseellistä ja musta liian dramaattista. Ja mieluiten minä valitsen hopeisia koruja kuin kultaisia. En osaa selittää miksi, mutta hopeisissa koruissa tunnen olevani enemmän maan tasalla ja yhtä muiden kanssa. Se edustaa minulle myös nuoruutta. Harmaan kauneus esiintyy myös kuussa ja useissa eläimissä. Harmaasta monelle tulee mieleen hiiri, mutta minulle se luo muistoja lapsuudesta ja niihin aikoihin kuuluvista eläimistä; hylkeestä, pöllöstä, lento-oravista ja omasta rakkaasta kissasta. Jos palataan miellekuvaan sateisen harmaasta päivästä, niin minun on sanottava että kaipaan niitä ajoittain. Sadepäivä puhdistaa, harmaus rauhoittaa, ja koko sadepäivän harmaus on lepoa mielelle ja silmille elämän ja värien kirjossa. Harmaa sadepäivä on kauneuden päivä, jolloin otan aikaa itselleni, hemmottelen itseäni ja nautin hetkestä kiirehtimättä mihinkään. Kun kirkkaat värit aktivoivat ihmisen, niin harmaan sävyt pysäyttävät. Romanttisuutta tai vanhan ajan tuntua luodaan harmaaseen päivään kynttilän valolla, pehmeällä liekillä. Ja tehostusta saadaan aromaterapialla. Harmauden laskeuduttua yllemme ja päivän vaihtuessa hiljalleen yöksi, uni tulee silmään ja on helppo valmistautua hiljalleen yöpuulle. Harmaus on hiljaisuutta. Kattolamput pitävät aktiivisina ja unohdan helposti ajan kulun, ja jos valosta siirryn suoraan pimeyteen nukahtaminen ei olekaan niin helppoa. Harmaa on kulkeutunut elämääni itsenäistymisen jälkeen. Sitä ennen pidin harmaan sävyjä ikävystyttävinä ja masentavina. Se oli tietämättömyyttä. Nykyään se on osa minua. Oloasuni on harmaa, jotta voin käpertyä kaikessa hiljaisuudessa lukemaan ja nauttimaan tyyneydestä. Helppona värinä ja neutraalina se sopii täydellisesti urheiluasuihini, koska ei vie millään tavoin omaa huomiota eikä myöskään kiinnitä muiden huomiota. Hikoillessani en mielelläni ole muiden katseltavana. Työskennellessäni se antaa minun rauhassa päästä flow-tilaan, ja kuvituksessa ja valokuvissa se luo arvokkuutta, vaikuttaa ammattitasoiselta hyvin herkästi ja on erittäin esteettistä. Harmaan turvista voi hyvin mielin siirtyä muihin väreihin. Muita värejä voi kokeilla varoen harmaan turvin, koska se neutralisoi ja lieventää toisen värin räiskyvyyttä. Harmaa on yksinkertaisesti kaunista!