Kokkolassa viettämäni ajan jälkeen palasin takaisin Etelä-Suomeen, jossa itse asun, ja ilmapiirin muutos oli rajun puoleinen. Ystävällisyys ja kauniit sanat jäivät taakseni, ja ilo loppui kuin seinään päästyäni harmaiden ihmisten ja negatiivisuuden keskelle. Siinä lannistuu itsekin väkisin. Kokkolassakin on kuulemma kateutta ja kilpailuhenkisyyttä, mutta sitä en päässyt viikon vierailullani kokemaan. Sen sijaan pääsin nauttimaan Kokkolan rauhallisuudesta ja mukavista ihmisistä, vieraanvaraisuudesta ja raittiista ilmasta. Kokkolan ruuhkasta oli puhe, mutta "vilkkaana" päivänä saatoin nähdä vain kaksi autoa perätysten. Yhden pubin edustalla oli ikäisiäni poikia kourallinen, ja juopumuksesta huolimatta he olivat ujoja ja rauhallisia. Toisin kuin täällä etelämpänä, jossa juopumuksen tarkoituksena on saada rohkeutta herättää huomiota ja jopa paheksuntaa, ja tietenkin olla erityisen äänekkäitä. Samanlaista varautuneisuutta ei ollut ilmassa, kuten täällä Etelä-Suomessa, ja jokaista ihmistä tunnuttiin arvostavan. Täällä Pääkaupunkiseudulla sen sijaan saatat helposti tuntea olosi turhaksi ja mitättömäksi. Kokkolassa sai helposti positiivista palautetta, kun taas täällä etelämpänä ei meinaa saada edes negatiivista, mikä saa helposti epäilemään onko kaikki tekemiseni yhdentekevää. Hymyni hyytyi ja kaikki muuttui vastenmieliseksi. Muutama päivä menee sopeutumiseen, pudotus kun oli niin korkealta ja kovaa.Mutta onneksi piristystä saan piirtelyllä ja musiikilla, sekä miehellä joka jakaa iloni. Nämä ovat päiviä jolloin toivoisi hyvien ystäviensä asuvan lähempänä. Pientä piristystä ja pari tanssiaskelta jaksoi taas ottaa Ludovico Einaudin säestyksellä - primavera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti