Suosittelen!

Ihan ensimmäiseksi suosittelen hyviä blogeja ja nettisivuja. Suosikkejani ovat tällä hetkellä http://www.ed0707.blogspot.com/ , http://mikelynchcartoons.blogspot.com/ ja http://www.squashyfrog.com/ . Yhteistä näillä kolmella on se, että ne saavat hymyn huulilleni. Ed0707 tekee sankareista arkipäivän henkilöitä ja monet vitseistä maistuvat parhaimmilta jaettuina. Samalla tavalla kuin hyvät tv-sarjat, joilla on valittu joukko katsojia. Ne, joiden kanssa olen esimerkiksi katsonut Black Booksia, voin jatkossa muistella tiettyjä pätkiä ja nauraa yhdessä, ja toinen jatkaa jostain toisesta kohdasta ja nauramme kahta kauheammin. "Ulf" on tuolla blogissa yksi suosikeistani: "...mutta lupaan ulkoiluttaa sen joka päivä". Osa kuvista sisältää sisäpiirivitsiä, miksi onkin hyvä kuulua kultaiseen valiojoukkoon. Tykkään myös paljon siitä trentonoir-blogista, ja sellaisia tekstejä olisi kiva saada lisää luettavaksi. (Ei mitään paineita ;-) )

Mike Lynchin helmiä... Ensinnäkin pidän hänen töistään, toiseksi hänen bloginsa on täynnä kaikenlaista mielenkiintoista. Nuo kaksi yllä olevaa ovat mainioita; kynäkokoelma ja tuo keskittynyt golf-lyönti. Vitsi on jo sinällään hauska, mutta hauskempi kun tietää mihin kissa liittyy. Kannattaa vilkaista sivuja.

Squashyfrogilla on todella ihania valokuvia, joista yhtenä esimerkkinä tuo orava. Kun kaipaan estetiikkaa ja hyvää mieltä, niin menen noille sivuille. Kuvat, joissa näkyy aamukaste tai vesipisarat sateen jäljiltä tuoksuvatkin raikkailta, ja minä voisin mielelläni ottaa tapetikseni jonkin niistä luonto tai kasvi-kuvista. Squashyfrog ansaitsee palkinnon taidoistaan, joita en voi kuin kadehtia.

Näitä sivustoja minä olen lueskellut tänään.

Ja mitä minä suosittelen tummalle ja lämpimälle syksy-tyypille, jonka silmät ovat täyteläisen oliivin väriset, pähkinänruskeat, kullanruskeat tai mustanruskeat (joissa mahdollisesti on myös keltaisia tai vihreitä pilkkuja), luomivärivalikoimasta?

Tiedäthän kuinka aina dramaattisen silmämeikkilookin tullessa muotiin, lehdissä annetaan vinkkejä tummansinisen ja mustan luomivärin käyttöön esimerkiksi smokey-eye tyyliin? Kylmät ja kovat sävyt ovat historiaa! Trooppiset värit, aurinkoiset sävyt ja mausteet ovat tätä päivää, ja mikäs sen parempi syksy-ihmiselle. Kun omaat tummanruskeat, kastanjanruskeat tai kullanruskeat hiukset, kun hiuksesi hohtavat lämpimänsävyisinä tai punertavina valonsäteitä vasten, voit nautiskella kultaisista korostuksista ja murretun sävyisistä varjostuksista luomiväreissäsi. Metallinen pronssi näyttää hyvältä, ja vihreistä herneen-, sammaleen- ja havunvihreä. Keltaisen sävyissä on monia vaihtoehtoja, kuten sitruunaa, sinappia ja hunajaa. Rohkea voi kokeilla kurpitsaa. Kesäiseen luonnolliseen meikkiin suosittelen pronssia, ruskeaa ja hivenen kultaa. Tehdäksesi liikkuvasta luomesta kolmiulotteisen jaa luomi kolmeen osaan. Vaaleaa kultaa suosittelen korostukseksi luomen keskelle, tummanvaaleaa pronssia luomen sisänurkkaan ja ulkonurkkaan tummanruskeaa. Lisätäksesi syvyysvaikutelmaa häivytä ruskeaa luomivaossa ulkonurkasta keskikohtaa kohden ja prossia samalla lailla sisänurkasta luomivakoa pitkin keskikohtaa kohden. Kevyt määrä luomiväriä. On helpompi lisätä kuin poistaa. Kun käytät ruskeaa, katso että väri on pehmeä, täyteläinen, mieluiten punertavaan tai kultaiseen sävyyn taipuva. Harmaat ja kylmät sävyt nimittäin riitelevät värityksesi kanssa ja lisäksi vanhentavat.

Suosittelemani kirja; Nimeltään Grace. Englanninkieliseltä nimeltä Alias Grace. Kirja on osittain perinteinen romaani, mutta osittain palasista koostettu. On runonpätkiä, lausuntoja ja kertomusta kirjeen muodossa. Olisin mielelläni lukenut pelkän fiktiivisen tarinan ilman hyppelyjä eri näkökulmiin ja tapoihin kirjoittaa. Tarina pohjautuu osittain tositapahtumiin 1840-luvun Kanadaan, jossa Grace Marks tuomittiin murhasta jo 16-vuotiaana. Kirjan toisena merkittävänä henkilönä on englantilainen psykiatri Simon Jordan, joka haastattelee Gracea ja yrittää avata tämän muistia ja saada esiin totuuden tapahtumista. Pidin erityisesti siitä miten kirja kuvasi kommunikoinnin vaikeuksia, etenkin sukupuolten välillä. Miten helposti toinen tulee väärinymmärretyksi ja miten vaikeaa tilannetta on enää korjata. Ja kirjassa oli yksi lause, jolla oli minulle erityistä merkitystä: "...ja illan viileys laskeutui Jamien soittaessa huiluaan niin surumielisesti, että se teki sydämelle hyvää". Surumieliset sävelet ravitsevat sydäntä ja mieltä, ja niistä tulee oikeasti hyvä olo.

Tuossa on vielä kuva linnastani, joka koostuu pala palalta, ja jää muutamaksi päiväksi käsieni ulottumattomiin.

Hyvää vappua!

Muodikas silmämeikki viileäsävyiselle blondille

Ensinnäkin mistä tunnistat olevasi tämä vaalea kesätyyppi? Vaaleat hiuksesi ovat sinertävän, harmaan tai tuhkanvaaleat, ja silmäsi ovat utuiset. Ihossasi on viileä vaaleanpunertava sävy. Silmät ovat yleensä harmaat tai harmaalla taitetut siniset tai vihertävät. Ne voivat olla myös pehmeän siniset, merenvihreät tai pähkinänruskeat.

Viileän blondin meikin tulisi olla yhtä herkkä ja vaalea kuin hänkin on. Tummat värit eivät istu kunnolla hänen kasvoilleen. Harmaan ja sinisen sävyiset luomivärivarjostukset sekä rajauskynät ovat parhaimmat vaihtoehdot nostaessasi silmiäsi enemmän esille, ja muodikkaat aurinkoiset luomivärit voit ostaa viileinä vaihtoehtoina, kuten keltaisen huurteisena sitruunana, tai sitten voit tehdä omia variaatioita ottamalla ripaus väriä valkoisen luomivärin sekaan.
Catwalkeille suosioon on noussut valkoinen alarajaus, mikä näkyy myös jo muotimarkkinoilla. Kovaa puhdasta valkoista en suosittele viileille kesäblondeille, mutta kehotan kokeilemaan jäänsävyjä, kuten jäistä pinkkiä, violettia tai harmaata.
Muodikkaista meren sävyistä kauniita tällä henkilöllä ovat vaalea vedensininen ja pehmeä vedenvihreä. Niitä kannattaa kokeilla yhdistää esimerkiksi teräksen- tai tinanharmaaseen. Flirttikatseen voit luoda kauniilla sireenin sävyllä ja graniitin harmaalla rajauksella. Ja viettelevät ripset, jotka luovat sekä salaperäisen lookin että varjon (valo pienentää pupillia, varjo laajentaa, ja laajentunut pupilli on flirttikielessä merkki kiinnostuksesta), ja lisäksi silmälle kissamaista pituutta, syntyvät kun ripsien taivutuksen sijaan jätät ripset suoriksi ja värjäät ne ripsivärillä käyttäen harjaa vaakatasossa sivusuuntaan ja ulkosivun kohdalla annat harjan hetken levätä ripsiä vasten, niin että ne jäävät asentoon. Voi tuntua aluksi oudolta ja vieraalta, koska monet meistä ovat tottuneet silmiä avaavaan lookkiin, johon kuuluu ripsien taivutus kaarelle ylöspäin.

Seuraavalla kerralla on trendinmukaiset luomivärivinkit tummahiuksisille, joista käyn myös läpi ensin lämpimän värikartan ja sitten viileän. Ja näiden jälkeen on tyypit vaaleiden ja tummien väliltä.

Kullanmurut, lemmikit nuo rakkaat.

Ninnin jälkeen minulla ei ole ollut omaa lemmikkiä, ja hoivaviettiäni olen tyydyttänyt lähinnä kasveihin. Uuden istutukseni olen lupautunutkin adoptoimaan äidilleni. Eläimiin ja kasveihin on niin paljon helpompi kiintyä kuin ihmisiin. Välistä puuttuu muuri, jota luottamuspulaksi kutsutaan, ja voin olla oma itseni ja vapaasti onnellinen. Eläimet ja kasvit tuntuvat jopa nauttivan lörpöttelystäni. :-)


Tuota kolmen kuvan sarjaa Ninnistä sanon kellopeliksi. Ninni oli kääpiöluppakorva, jonka nimeksi aioin ensiksi antaa Unikko, mutta sitten sain valituksia että unikosta tehdään huumetta. Huono nimivaihtoehto. Ninni oli parempi. Mistä myös tuli huomautuksia, koska se oli melkein sama kuin NIN. Koska myöhemmin ilmeni, että Ninni piti Nine Inch Nailsista, olisi hänet ollut sopivaakin nimetä sen mukaan. Aina musiikin alkaessa Ninni nosti toisen korvansa, joskus jopa molemmat, kuin kuunnellakseen. Ninni oli haka ilmaisemaan rehellisen mielipiteensä. Epämiellyttävää musiikkia tai naapurien meteliä kuullessaan Ninni saattoi hermostua, ärhennellä ja hakata lattiaa käpälillään, kunnes äänet lakkasivat. Hyvä kulta! Niin sitä pitää :-)

Ninni osoitti mieltään myös ihmisten suhteen. Pojista hän ei pitänyt, mutta tyttöihin tutustui mielellään. Ovelle Ninni meni aina vastaan ja tarkasti tulijan ennen kuin antoi astua peremmälle. Ninni sai lempinimekseen Tappajakani, sillä jostain syystä tapailemani pojat olivat allergikkoja ja saivat hengenahdistusta vierailullaan. Asiaa pahensi Ninnin mielenosoitukset, joista parhaimpana pidin pitkää harrasta liritystä peffa poikaan kohdistettuna ja koholla. Ensimmäinen kanimme perheessä oli Puppe, joka oli aivan Ninnin näköinen, mutta poika. Siitä kullannupusta minulla ei valitettavasti ole kuvaa. Äidilläni todennäköisesti on.

Yolanda oli nyrkkeilijä, joka vihasi lihanhajua ja suuttui Eveliinalle aina kun tämä tuli Yolandan reviirille porkkanavarkaisiin. Naapurin porkkana on aina makoisampaa kuin oma. Yolanda oli myös kääpiökani, mutta pystykorva. Nuorena tyttö oli näyttelykani, mutta tässä hän on jo eläkepäivillä ja hivenen harmaantunut.

Eveliina-kultaseni oli minun rakas rottani, joka näki maailmaa olkapäätasolta ja sai ihan omat kutsunsa ystävieni syntymäpäiville ja muihin tilaisuuksiin. Eveliina pääsi asioimaan kaupungilla ja näki jopa lukiotani. Kenelläkään ei ollut mitään minun pikkuistani vastaan. Jotkut pelkäsivät rottia, jopa Eveliinaa, mutta olivat positiivisen kiinnostuneita ja lähestyivät pienten kiljahduksien saattelemana kullannuppuani. Äitini oli yksi noista, jotka pelkäsivät. Ja Eveliina päätti pitää hauskaa jahtaamalla ja ottamalla varpaita kiinni. Eveliinalla oli mielenkiintoisia harrastuksia. Öiset seikkailut häkin ulkopuolella. Kun hän jäi kiinni eräänä yönä palaillessaan häkkiinsä, hän päätti luopua salareissuistaan ja kömpi luvatta ulos häkistään myös päivisin. En minä kyllä kieltänytkään. Eveliina piti romaaneista. Hän etsi mieleistään torkkuja varten. Yhden harrasteen takia äiti piti Eveliinaa ilkeänä (jahtaamisen lisäksi); Kun Eveliina meni kukkaruukuille, otti kätösiinsä multaa, haisteli ja viskasi lattialle. Teon tarkoitus jäi mysteeriksi.

Nappulasta tämä lienee järkevin kuva. Poika oli sellainen linssilude, että aina kun näki kameran, hän pisti naamansa sitä vasten. Nappula kasvoi yllättävän suureksi marsuksi ja voittikin viimeisessä näyttelyssään palkintoja, koska oli sekä vanhin marsu mitä oltiin nähty että myös kookkain. En tosin yhtään muista kuinka vanhaksi Nappula eli. Nappula ei edes kuollut vanhuuteen, vaan hän ilmeisesti tuli koiran tappamaksi ollessani yökylässä lapsuuden ystäväni luona. Nappula oli oma persoonansa. Ja hän katsoi asiakseen sukia Töpön turkkia. Pidin siitä tepastelun äänestä kun Nappula tuli perässä keittiöön ja jääkaapin kuullessaan alkoi vikistä herkkupalojen toivossa. Ja se kullanmuru juoksi talon reunaa ympäri ja ympäri, kunhan ei tarvinnut sisälle ihan vielä palata. Aukealle hän ei uskaltautunut fiksu kun oli.

Tiku ja Töpö.

Töpö oli lähiympäristön kunkku. Hän piti huolen omasta reviiristään, ajoi naapurin kissaa puuhun ja kävi häiriköimässä koiria. Töpö otti Tikusta mallia. Oppi muun muassa että ikkunan kautta meitä voidaan pyytää tulemaan aukaisemaan ulko-ovi. Töpö ei Tikun lailla vaivautunut hyppäämään ikkunalaudalle ja maukaisemaan aina jonkun meistä nähdessään. Töpö otti pian käyttöön kahdelle jalalle nousun melkein maan tasalle ylettyvän ikkunamme luona ja ikkunaan koputtamisen tai pikemminkin tassuttamisen. "Tap, tap. Tulisin nyt sisälle." Kaikkein hauskinta Töpössä oli hänen ujo läheisyytensä Tikuun. He eivät olleet toistensa lemmittyjä, enemmänkin sisaruksia. Mutta aina joskus Töpö läpsäytti Tikua käpälällään takamukselle savolaiseen tapaan.

Tiku kesää paistattelemassa. Tiku oli sellainen, joka tiesi milloin on lupa saalistaa, ja milloin on kyse toverista. Tiku ei nimittäin tehnyt pahaa kellekään, joka kuului perheeseen, eikä myöskään linnuille joita hoidin kunnes kykenivät lentämään. Kerran kävi jopa niin, että Tikun jahtaama päästäinen haki turvaa lahkeestani. Tiku lakkasi oitis jahtaamasta. Joskus seurasin sivusta hänen petomaisia leikkejään ja hassuimmat oli sisilisko, josta häntä jäi toisen tassun alle ja loppu ruumis toisen tassun alle. Tiku oli hämmennyksissä, mutta päätti sitten mieluummin leikkiä hännällä ja sisilisko pääsi karkuun. Toinen mikä kirvoitti ihan naurut huvittavalla näyllä, oli kissan perhosjahtaus. Tiku hyppäsi ja nappasi suuhunsa perhosen, niin että molemmilta puolin suupieliä näkyi siivet. Napakymppi. Tiku oli kultainen kun saatteli meitä aina kouluun ja oli vastassa kun tultiin kotiin. Ja Tiku oli todella puhelias tyttö, ja niin tunteellinen. Alkoi joskus jopa itkemään perään, kun piti mennä kouluun. Se oli sydäntäraastavaa.
Tämä kullanmuru, Vili, on veljen nykyinen kisuliini. Lempiharrastuksiin kuuluu minilelun noutaminen. Näen pikkuista harvoin, mutta hän ansaitsee kaikki varastoon kertyneet hellyyden osoitukset ja suukot mitä minulla on.

Elämä ja kuolema

Näin tänään lenkillä kissan kokoisen oravan (ainakin melkein) ja se oli niin lutuinen, että mieleni olisi tehnyt lelliä sitä ja ottaa syliin. Kotiin päästyäni minun tuli ikävä kaikkia kuolleita. Niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Ja vähän myös eläviä.

Tämä piirros on muisto lapsuudesta, kun kaikki ympärillä tuntui kuolevan. Piia, mukava setä ja hänen pelastamansa hylje, naapurin kultainen noutaja. Silloin myrskysi kovasti ja näin kuinka pieni orava lensi puusta ja taittoi niskansa. Seuraavana päivänä löysin hukkuneen oravan tynnyristä, ja kun koitin nostaa sitä, pieniä valkoisia ötököitä ryömi ruumiista. Pelkäsin aina noita ruumiinsyöjiä, sillä kuvittelin etteivät ne ehkä tajua että minussa on vielä elämää. Yök! Innostuin muisteloissani katselemaan valokuvia...

Tuo on ajalta, kun muutin tyttökaverini kämppikseksi. Meitä luultiin pariskunnaksi, eikä luuloja helpottanut kun asunnossa oli vain yksi sänky. Emme kuitenkaan nukkuneet yhdessä. Minun petini oli vuodesohva.

Torkuilla. Kesä oli uuvuttava: jatkuvaa auringonottoa. Niin kuin kuvasta näkyy, rusketun erittäin hyvin (siis en muuta kuin käsistä ja niskasta hieman ja lopputuloksena näytän vain likaiselta)

.

Seuraavat kuvat on Porvoon hautausmaalta.

Haluaisin vielä näyttää kuvia edesmenneistä lemmikeistä ja kertoa heidän omintakeisista persoonistaan, mutta on jo kovin myöhä ja minä todella pidän nukkumisesta. Joten toisella kertaa. Kauniita unia, oman kullan kuvia! Tai ihania, ihania miehiä! Minun täytyy tehdä lista herkullisista miehistä, joiden silmät vangitsevat. Öitä!

Love and Passion

Rakkaudesta väreihin ja kosmetiikkaan. Mikä voisikaan olla parempi syy ehostukseen kuin oman ulkonäön ja oman mielen kohentaminen. Väreillä voi leikitellä ja niillä voi korostaa hyviä puoliaan. Niistä voi nauttia yhtä lailla kuin omasta luonnollisesta kauneudestaan. Olen seurannut markkinoita ja muotinäytöksiä, ja hakenut muotisuuntauksista kullekin värityypille sopivat muoti- ja trendivärit silmämeikkiin. Kosmetologi en ole, mutta se ei estä minua tutustumasta kosmetiikan maailmaan.

Vaalean lämpimän sävyisille kevät-ihmisille, joiden hiukset ovat kullan tai punertavan vaaleat ja ihossa on kultainen, lämmin sävy, silmät ovat yleensä siniset, sinivioletit, vihreät tai pähkinänruskeat ja aina kirkkaat. Trendiväreinä silmämeikissä ovat ensimmäisellä sijalla tällä hetkellä sinisen ja vihreän sävyt. Vaalealle lämpimälle värityypille sopiikin erinomaisesti vihreät sävyt. Värikirjosta kannattaakin valita esimerkiksi piparminttua, herneenvihreää tai sammaleenvihreää. Sinisistä pehmeä sininen. Rohkeammille on tarjolla oranssia ja keltaista, joista kannattaa valita kevyet, hennot sävyt. Vaaleat aprikoosit, persikat ja korallit ovat omiaan tälle vaalealle tyypille. Revlonilla on herkullista mattapintaista Peach Sorpettia luomiväritarjonnassaan. Vaalealla kullalla voi häivyttää eri sävyjä. Uusia yhdistelmiä kannattaa aina kokeilla. Voit yllättyä positiivisesti. Muun muassa Rimmelillä on tarjolla kultaa ja keltaista silmämeikkiin. Muodikkaista metallisävyistä pronssi sopii hienosti vaalealle ja lämpimälle tyypille. Yleisenä neuvona on, että vaalean lämpimän tyypin pitäisi liian kovan mustan sijasta käyttää ruskeaa rajauskynää ja ripsiväriä, mutta oikein ohut musta rajaus voi korostaa silmiäsi entistä kauniimmin, eikä näytä liian kovalta, jos olet pehmentänyt sen lämpimällä sävyllä.
Seuraavalla kerralla jatkan vielä vaaleille sopivista trendiluomiväreistä, mutta lämminsävyisten sijaan viileäsävyisille.
.
Castle of Love and Passion. Jatkoin linnan rakentamista hieman molempiin suuntiin ja kasvatin linnan juurelle köynnösruusua. Ihailen ruusuja. Niiden muotoa, kauneutta ja elämänkulkua. Jopa piikikkyyttä. Minusta piikittömät ruusut ovat surullinen keksintö. Kuin kukan sielu varastettaisiin.


Rakkaudesta unimaailmaan. Linnani kuvastaa sitä jollakin tasolla. Olen nyt taas alkanut nukkumaan todella hyvin ja olo on kuin rakastuneella. Painajaiseni loppuivat kuin seinään. Hyvin yksinkertaiseen uneen, jossa heräsin firman pomon huoneessa nojatuolissa, kun paikan työntekijät tulivat herättelemään. Minä painoin sormeni lähimpänä olevan henkilön poskea vasten ja kysyin "are you real?" Heidän piti esitellä minulle paikkaa ennen kuin menisimme syömään. Ja niin kuin aina kun herään nokosilta, aloin palelemaan ja yksi heistä tarjosi minulle takkiaan. Kääriydyin isoon mustaan takkiin yhä unenpöppyrässä ja olo oli hyvin turvallinen. Varsinkin kun sain kietoutua lisäksi toisen käsivarren suojelukseen. Sen jälkeen olen nukkunut yöni kuin tukki ja herännyt hyvilläni. Ainoastaan viime yönä heräsin kuiskaukseen neljän jälkeen aamusta kun oli vielä pimeää. Sen täytyi olla osa unta, koska olin yksin. Nousin ylös, laitoin valot päälle ja katsoin ikkunasta ulos. Yksi orpo mies mustissa vaatteissaan seisoi bussipysäkillä ja näytti katsovan ikkunani suuntaan. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Olisin minäkin katsonut jos siihen aikaan olisi valo syttynyt ikkunaan. Katselin vähän aikaa, söin omenan ja menin takaisin maate. Ei riitä että kaipaa unimaailmaan. Illan tullen on myös saatava unta voidakseen täyttää kaipauksensa. Ja tässä on muutama hyvä vinkki:
Päivän pitää sisältää puuhaa, niin että vastakohtana voit rentoutua. Liikunta on myös tärkeää, sillä se vapauttaa hyvänolon tunnetta, piristää sekä rentouttaa. Raitis ilma. Pelkkä ulkoilu ei riitä. Myös makuuhuoneen pitäisi olla raikas, ja taju on pian kankaalla. Varsinkin lämpimän yrttituoksuisen suihkun ja rauhoittavan herbal-teen nauttimisen jälkeen. Päiväkirjan kirjoittaminen tyhjentää pään ikävistä asioista. (Minkä olen korvannut sähköpostin kirjoittamisella kavereille.) Lukeminen vie ajatukset muualle, mikä auttaa myös. Ja nukkumaan menee mielellään kun on jotain hyvää mitä odottaa.
.
Tv-sarjoista olen bongannut taas yhden katsomisen arvoisen: HEX.
Rakkauden puolesta uhrautuminen tuntuu olevan sarjan pääteema. Ja kysymyksenä kuuluu onko rakkaus voima vai heikkous?
Mitä olen kuullut sanottavan niin tosielämässä kuin elokuvissa ja tv-sarjoissakin sekä rakkaudesta, että orgasmissa? Antautuminen on suurin voima. Seksiä ei mielellään sekoita rakkauteen, koska monien kohdalla se tuhoaa kuvan romantiikasta. Mutta oikean henkilön kohdalla se voi olla romantiikkaa parhaimmillaan.

creature

Kuinka rakennetaan linna? Aloitetaan hahmottelemalla pohjakerros ja piirretään sisäänkäynti. Linnastani on tulossa yhtä epäsymmetrinen kuin minä itse olen ja koristeiksi/patsaiksi olen valinnut ainakin alustavaksi naisia. Mikään ei voita naiskauneutta. Haluan ehdottomasti myös ruusuköynnöksiä. Linna rakentaa itseasiassa itse itseään, sillä en osaa sanoa vielä mikä lopputulos tulee olemaan. Se on yllätys jopa itselleni.

Kivusta. Olin luullut sen olevan pelkästään stressipohjaista migreeniä, mutta ilmeni että saan myös lisää hampaita. Ja minkälaiset torahampaat! Terävät pirulaiset. Tyyli ennen kaikkea. Vampyyri- ja ihmissusielokuvissa on vähätelty kasvun ja muutoksen aiheuttamaa tuskaa sillä että se kaikki on ohi ennen aikojaan. Ginger Snapsin kaltaiset elokuvat sentään näyttävät kuinka muutos tapahtuu päivien kuluessa. Pidän Ginger Snapsista ja sen jatko-osista (vai pitäisikö ennemminkin sanoa sukulaisleffoista?). Ginger Snapsiin kuuluu olennaisena osana myös hyvä musiikki: http://www.youtube.com/watch?v=HsMdTsQM1FI&feature=related
Ja tässä on sarja, mikä ehdottomasti pitää nähdä: http://www.youtube.com/watch?v=cy5ftKy2Qhw&feature=PlayList&p=B53EEA549D716778&index=0

Kulmakarvat, kasvojen kehykset.

Kulmakarvojen tehtävänä on suojata silmää. Ne estävät mm. hien ja veden valumista silmiin, sekä suojelevat pieniltä roskilta ja hyönteisiltä. Aivan niin kuin ripsetkin. Kulmakarvat ovat myös tärkeä osa kommunikointia, ilmeitä ja eleitä. Kulmakarvojen muotojen muuttelua on käytetty ahkerasti teatteri- ja kuvataidemaailmassa muodostamaan eron esim. hyvän ja pahan välillä.
Jack Nicholsonilla on luonnostaan täydellisen muotoiset kulmakarvat pahan ja/tai pelottavan tyypin rooliin. Kulmakarvan kaari on korkea ja se laskee jyrkästi kohti nenän juurta, ja on hivenen päästään nouseva. Sama efekti syntyy kurtistaessasi kulmiasi.

Julmaa ilmettä voidaan luoda myös paksuilla hapsottavilla kulmakarvoilla ja lisäämällä varjostusta runsaskätisesti. Toisin kuin viattoman enkeli-lookin aikaansaamisessa, jossa valoisuutta lisätään silmien ja kulmakarvojen välille vaaleilla ja helmiäisillä tai valoa heijastavilla väreillä.

Klassisen pinsetillä nyppimisen lisäksi suurta suosiota on saanut vahaus. Nykyään myös miehet saattavat siistiä ja muotoilla kulmakarvojaan näyttääkseen nuoremmilta ja viehättävimmiltä. Kulmakarvojen muotoilulla ja siistimisellä on hyvin piristävä vaikutus kasvojen ilmeeseen ja kokonaisuuteen. Siistiminen poistaa kasvoilta "tunkkaisuuden" ja kirkastaa silmiä. Ihoalueen herkkyyden vuoksi pinsetillä nyppiminen voi tuntua kivuliaalta, mutta ajan kuluessa herkkyys vähenee. Lisäksi ajan kuluessa monta kertaa samasta kohtaa nypityt karvat lakkaavat lopulta kasvamasta. Nyppimisestä aiheutuvan punoituksen vuoksi nyppiminen kannattaisi jättää iltaan ennen nukkumaan menoa, niin että ihoalue on aamun tullen rauhoittunut ja ihon väritys tasaantunut. Ennen kulmakarvojen muotoilua on hyvä käydä suihkussa tai lämpimässä kylvyssä, sillä lämpö laajentaa ihohuokosia ja pehmentää ihoa ja ihokarvoja. Jotkut suosivat jääpalan tai muun kylmän käyttöä ennen muotoilua turruttamaan ja lievittämään mahdollista kipua. Itse käytän nyppimisen jälkikäsittelynä viileää vettä tai kasvovettä rauhoittaakseni ihoa. Hyvän muodon löytääksesi kulmakarvoillesi on sinun seurattava silmiesi luonnollista linjaa. Kulmakarvoja nypitään kulmakarvojen alapuolelta ja mahdollisimman tyvestä, jotta karva saadaan juurineen irti. Jos karvat ovat kovin pitkiä, niitä voi tasoittaa saksilla. Myös kasvojen muoto vaikuttaa kulmakarvojen sopivimpaan muotoon.

Ovaali on ihannemuoto kasvoissa. Ovaalikasvoiset voivat valita persoonallisen makunsa mukaan kulmakarvamuodon.

Pienillä hämäystekniikoilla muunkin muotoiset kasvot voivat luoda illuusion ovaalin muodosta.

Pyöreille kasvoille suositellaan korkeaa kaarta ja lyhyttä häntäpäätä, tai niin kuin toiset kutsuvat: kulmakarvan siipeä.

Sydämen muotoisissa kasvoissa kasvojen ilmettä pehmentää pyöreä kulmakarvamalli. Kulmakarvojen pehmeä kaartuvuus myös korostaa kauniilla tavalla sydämen muotoa.

Pitkän mallisissa kasvoissa paras kulmakarvojen muoto on horisontaalinen linja. Suorat kulmakarvat estävät silmää "nousemasta", mikä taas pidentäisi kasvoja. Vaakasuora akseli katkaisee pituuden.

Neliömäisille kasvoille suositellaan voimakkaita ja voimakaskulmaisia kulmakarvoja tasapainottamaan voimakasta leukaa.

Timantin muotoisien kasvojen kulmikkuutta pehmentämään sopivat pyöristetyt kulmakarvat.

Ehostuksessa luonnolliset kulmakarvat saadaan jauhemaisella värillä, joka on joko hiusten sävyinen tai aavistuksen vaaleampi. Tummemman värin käyttö tekee ilmeestä raskaan ja kulmakarvoista tulee helposti teennäisen ja piirretyn näköiset. Kulmakarvat harjataan ensin. Väriä otetaan viistoon siveltimeen ja sillä vedetään linjaa kulmakarvan alarajaan kevyesti ja väriä häivytetään ylöspäin kulmakarvoihin. Tarvittaessa kulmakynällä voidaan hivenen syventää väriä, mutta varoen ja hellästi, sillä kulmakarvoista tulee helposti liian tummat. Väriä on aina helpompi lisätä kuin poistaa. Jos karvat eivät ole tai pysy ojennuksessa, voidaan niihin vielä harjata kulmakarvageeliä tai muun puutteessa esim. hiuslakkaa suihkuttaen sitä käteen, josta voi ottaa sopivan määrän kulmakarvaharjaan.

Bellydancing

Tässä on kaunista esimerkkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=NreVYbtXzJs&feature=channel

Serpentiinin sulavalinjaiset käärmeitä muistuttavat liikkeet ovat hyvin viehättäviä, mutta minä suosin enemmän Shadow-tanssin tyyliä. Huivitanssin ystävä en erityisesti ole. Se on hyvännäköistä, mutta koska tanssin itselleni minun ei tarvitse miellyttää kuin itseäni. En välitä yleensä mistään ylimääräisestä. (Poikkeuspäiviäkin on). Toisaalta jos huivi on osa vaatetta, esim. on ommeltu sivusaumaa pitkin vyötäröstä ylöspäin ja joko jatkuu hihan alasaumaa pitkin ranteeseen, ehkä jopa sormustimeksi, tai sitten hihattomassa mallissa kiinnittyy rannekkeeseen. Ja aina nostaessasi kättä muodostuu lepakonsiipi. Sellaista käyttäisin huivin asemasta. Tuntuu hyvältä, näyttää hyvältä ja tekee olon seksikkääksi. Joskus pidän lannehuivia. Hapsuilla reunustettua. Ja huivin käyttöä lanteilla suositankin heille, jotka haluavat erottaa lantion liikkeineen enemmän nähtäviksi. Normaalisti ainakin minulle riittää suoralahkeiset kevyet housut, kuten sellaiset mitä oloasuna käytetään ja pehmeät rintaliivit tai urheiluliivit. Niissä on mukava ja rento olla, ja samalla on tietoisempi kehosta. Liikkeitä ei ainoastaan tunne, ne myös näkee. Joskus housut vaihtuvat hameeseen tai legginseihin. (Legginsit ovat mainiot joogassa ja pilateksessa.) Vatsatanssi on hyvä harrastus rentouttamaan sekä piristämään. Se avaa kehoa ja hieroo jumiutumat pois. Tällä tanssilla voit notkistua, kiinteytyä ja kasvattaa kuntoa. Minulla itselläni se tekee hyvää yläkropalleni, joka rasittuu pitkistä istumatuokioista ja erilaisista käsitöistä. Minulla kun on vielä paha tapa mennä ajoittain myttyyn; pitää jalat ylhäällä ja välillä jopa vartaloa vasten leuan nojatessa polveen.

Tuossa on minuuttityö. Tähdenlento, jolta voit nyt toivoa jotain. Hyvin helppo tehdä. Ota akryyliväriä kevyesti kosteaan pensseliin ja vetele pensseliä kevyesti. Vedoista tulee häntäpäätä kohden kuivempia. Minulla oli mustaa paperia -> yönmusta taivas, johon ensin vetelin valkoista väriä, sitten keltaista ja lopuksi lämpimän punaista. Tummin väri etupäähän. Ja valkoisella akryylillä ja pensselin terävähköllä päällä töpöttelin pisteitä tähdiksi. Käytin nimenomaan lämpimiä värejä, koska tähdenlentoni on Aarnikotkani. Mutta ei mitään hätää! Toiveesi ei ollut turha. Se on huomioitu. :-)

Lisäys piristysruiskeeseen.

http://www.youtube.com/watch?v=8s7CvZSFCvk&NR=1

Jessus tämä on ihana!!! Etenkin kohta, jossa hän lausuu "Quick. Let`s make love. Before you die."

On ikävää joutua kohtaamaan todellisuus. Saa vain makua siitä miksi on alkanut vihaamaan. Haaveilen menestyväni. En paljoa, vaan kohtuudella. Suomi potkii kaltaisiamme maahan, ja jos joku meistä maahan potkituista menestyisikin, Suomi ottaa kaiken kunnian itselleen. Ja todellakin tarkoitan Suomea, niin maana kuin kansana. Sanovat "se on meidän tyttö tai poika se. Arvostamamme Suomen edustaja." Ja pihlajan marjat! Ei voi kuin haaveilla paremmasta. Antaa piristysruiskeen sisällön kulkea suonia pitkin ja viedä mukanaan hyvään oloon. Minulla on Carita ystävineen todellisten elävien ystävieni lisäksi, mikä on suuri apu. Sekä nyt Puppy the Death ja pieni tyttö, jota en ole vielä nimennyt. Puppy syntyi tuosta luurankotutkielmasta ja kiinnostui maanpäällisestä niin että tuli elävien pariin lomailemaan. Caritaa yhä parantelen ja tällä hetkellä käännän sen lisäksi englannin kielelle ennen luovutusta. Olin suunnitellut englanninkielistä versiota jo kerran aiemmin, ja nyt sen oikeasti toteutan. Sen on oltava jatkuva sarja, sillä en halua luopua kaunottaristani aivan kokonaan. Tänään tunsin Chiron maailman omanani. Todellisuus on katala paikka, joka vie kaiken valon. Siksi onkin hyvä varastoida valoa sinne minne muut eivät sitä pääse kähveltämään; pimeyteen ja omaan pieneen sisäiseen maailmaan.

Päivän piristykset

Peter Murphy. http://www.petermurphy.info/intro.html

Värikynäpiirrokseni. Piirtäminen, luominen ja ideointi ovat päivän kohokohdat. Tätä tehdessäni päähäni ilmestyi tarina, joka haluaa toteutettavaksi. Mitä kaikkea voisinkaan per päivä tehdä, jos olisin entistä nopeampi ja kehittyneempi. Projekteja vain lisääntyy...

Runoilu. Nämä ovat kivun synnyttämiä runoja.

1)

Elämä, sinulle

laulun tämän laulamme

tuskanhuutojen kuorolla.

Vuoksesi näin vannomme:

Enää emme, emme milloinkaan

kyseenalaistaa voi.

Itsemme niin pieninä näemme,

niin pieninä kuin meidät loit.

Sinä meille elämän näytit.

Näytit muotosi ja muodottomuutesi.

Kerroit meille miksi epäillä emme voi,

mikä olemassaolomme todistaa.

Me kaiken kunnioituksen sinulle suomme.

Ja sinulta yhtä asiaa pyydämme.

Ole niin hyvä,

äläkä salaisuuksia korviimme enää tuo.

Älä kuiskaa totuuksia,

jotka liian suuria käsiteltäviksemme on.

2)

Ahtaaseen tilaan hänet laitettiin.

Niin pimeään ja kolkkoon.

Uudesti syntyä hän voi valoon,

kun aika koittanut on.

3)

Hän meitä pilkkaa, nöyryyttää.

Säälittäväksi jokaisen tekee.

Ja me vallan narreina hänelle annamme.

Häntä viihdytämme ja nauratamme.

Ja kun hän hupiin tähän kyllästyy,

voimme levätä,

kunnes aika on taas olla osa peliä.

Musiikki mikä tuo iloa elämään. Olen kuunnellut erityisen paljon Sister Of Mercyä, joka on bändi vailla huonoa kappaletta. En tiedä miten he sen tekevät. Joka levy on onnistuminen. Lisäksi olen kuunnellut paljon Trentin ja Peterin yhteisprojekteja. Pidän eniten näistä kahdesta:
http://www.youtube.com/watch?v=amMztp1y4i4

ja

http://www.youtube.com/watch?v=n8W4tslqVSg

Reptile on kanssa minulle mieluisa kappale, mutta Peterin suusta kuultuna vaatii totuttelemista. Warm Leatherette-pätkää katsellessa kaikki pienet yksityiskohdat vie huomioni, kuten paikan päällä lentelevä kärpänen. Warm Leatherette kuulostaa myös hyvältä. Ja ok, ne kaikki kuulostaa hyvältä! Mitä sitä kiistämään.

Peter on hyvin karismaattinen. Hänessä on sitä jotain. Olemus, joka vahvistuu iän myötä. Nuori versio miehestä:
http://www.youtube.com/watch?v=mriBc6NjUhg

Ihastuttavalla aksentilla ja valoisalla naurulla varustettu mies tuo ehdottomasti iloa päivään.

Sitten vielä tämä Totentanz, joka on todella hyvä:

http://www.youtube.com/watch?v=nqCEhmqsSnY

Tätä olen myös kuunnellut hyvin paljon.

coming up...

Skeleton. Tein luurankotutkielmasta enemmän mieleiseni. Keskeneräinen värikynätyö. Katsotaan meneekö työ pilalle suunnittelemallani taustalla.

Olen runoillut kivusta. Tässä esimakua:

OODI KIVULLE

Kiitos kivun valtias,

kun näytät minulle paikkani!

Pakotat edessäsi polvistumaan,

pään polviin painamaan.

Opetat hiljaisuutta vaalimaan,

hetkeen tähän keskittymään.

Rytmilläsi transsiin viet.

Aah, niin kovin epämieluisaan!

Suonissani eteenpäin puserrat.

Läpi ohimosta päästä haluat.

Tunnen sen.

Tunnen kuinka kohoilet.

Kiitos kivun valtias!

Tällaista nöyryyttä en yleensä kellekään suo.

Vain sinä minut saat lattiaa vasten rukoilemaan.

pastelliliitupiirros

Elämä kivussa

ELÄMÄ KIVUSSA

"Nuoli lävistää pääni ja pikkupirut pyörittelevät ja heiluttelevat sitä nähdäkseen mikä koskee kaikista pahiten. Kipu vihloo kasvoihin ja he nauravat. Kihertävät hyvillään, kun tuulen humina puhkoo tärykalvoja. Mielenkiinto. Kontrolloinnin mahti. Kuinka monta yötä ihminen voi valvoa kivussaan menettämättä mielenterveyttään. Keho suojaa puutumisella. Tunnottomuudella. Tällaistako on amputoidun haamusäryt? Pelottavin tila minkä tiedän. En halua menettää, varsinkaan yläraajaa. Älä itke kivusta. Kiellä heikkoutesi.

Junassa. Joka piippaus ennen ilmoitusta mille asemalle saavumme on isku päähän. Moukaroiminen on heidän ainoa tarkoituksensa. Säryt käskevät vaihtamaan asentoa, liikkumaan. En tottele. Älä herätä huomiota on pysyvä mantrani. Älä herätä huomiota. Kirja on kädessäni ja luen lauseen toisensa jälkeen. Palaan takaisin kysyen mitä juuri luin. Se menee ohitse uudelleen. Sormet liikkuvat. Hypistelevät olematonta. Pääteasema. Vihdoin. Ihmisten väistely on taitolaji. Sekunniksi unohdan kipuni. Silloin se nousee entistä mahtavampana ja yrittää kaataa kumoon -kuinka saatoit kääntää minulle selkäsi?!!

Kokemus on jakanut viisauttaan ja kertonut; älä panikoi, nöyristy ja kärsivällisesti ajan kanssa kukista tuo kurjuus lääkityksellä. Ja niin minä myös teen. Ajan kanssa, kärsivällisesti. Enää en panikoi."

ulkonäkö

Suomi on täynnä käärittyjä makkaroita, oletko huomannut? Joka puolella näkee tyttöjä pukeutuneena legginseihin ja vartaloa nuolevaan juuri ja juuri pepun peittävään tunikaan tai muuhun yläosaan. Tämä näky on vallannut alaa jo ainakin vuoden vuodenajasta riippumatta. Hyvä tapa huomioida kuinka vartalolinja muuttuu sukupolvesta toiseen. Muutama vuosi sitten huomion veivät tiukat matalavyötäröiset farkut ja liian lyhyet topatut takit ja paidat. Teinityttöjen läskit pursuivat vyötärön seuduilta lähinnä sivuille, ja punoittivat talvipakkasissa. Tällä kertaa pääosassa ovat koko vartalon muodot. Etenkin reidet! Muistatko jäätelömainoksen, jossa mies esitti naisen vartalon muotoja halutessaan sen muotoisen jäätelön? 50-luvun jäänne, Marilyn vartalo. Kun naisen muodot koostuivat rinnoista ja peffasta. Emme elä enää tuota kautta. Vartalonmyötäisten vaatteiden villitys on tuonut esiin uuden suomalaisen vartalotyypin. Huono ryhti tuo kaaren yläselkään, rinnat vievät kaarta etualalle, mahaa puskee yli äyräiden, peppu on epämääräisen pyöreä, enemmänkin roikkuva, ja reidet ovat paksut ja pyöristyvät edestä, jopa pohkeet tuppaavat olemaan paksut. Tämä kaikki aaltoilu lyhyessä vartalossa. Suomalaiset tytöt ovat saaneet minut myös vertaamaan heitä suomihevosiin. Noihin uutteriin lyhytkoipisiin työhevosiin. Ja tämä johtuu talven paksuista pohken leveimpään kohtaan loppuvista matalakorkoisista (lue korottomista) saapikkaista, jotka monilla tytöillä olivat sopivasti vielä vaalean ruskeat tai beiget. Sellaiset kengät korostavat täydellisesti jalkojen lyhyyttä ja paksuutta. Huono luonnokseni ei kerro tarkalleen sitä mitä näen. Muodot ovat luonnossa näkyvämpiä. Minäkin olen syyllistynyt, ja syyllistyn yhä, matalavyötäröisiin housuihin ja vartalonmyötäisiin vaatteisiin. Mutta kun huomasin muutama vuosi sitten stringini saavan katsojia, vaihdoin yläosat pidemmiksi. Erityisesti tunikat, varsinkin a-linjaisina, ovat mieleeni. Joskus käytän mekkojakin tai mustaa hametta mustien housujen yllä. Joskus olisi mukava nähdä itsensä toisen silmin. Näytänkö milloin naurettavalta.

Tuolta minä näytän. Ja vaikka kuvittelen näyttäväni niin suomalaiselta kuin suomalainen voi olla, on aina joku joka kyseenalaistaa kansalaisuuteni.

Minun silmäni loistavat yleensä kirkkaan punaisina kuvissa. Sain siitä kerran paholaisen merkin, kun koulussa otetussa kuvassa katsoin kaiken lisäksi tuimasti kuvaajaa. 15 minuutin kuuluisuus, kun punainen julma katse näytettiin koko koululle. Voiko syynä olla silmien vihreys? Siksikö ne näkyvät vastavärinään, punaisina, kuvissa? Vai tapahtuuko niin silmien väristä riippumatta?

joitakin koulutöitäni

Koitin skannata liian pienellä skannerilla isoja töitä. Tämänkaltaisia piirroksia olen tehnyt ison kasan kuluneen kuukauden aikana, ja nyt on suunnitteilla siirtyä tekemään uutta kuvakirjaa. Sormeni jo syyhyävät... Ja tarina odottaa tulvaporttien aukeavan, jotta voisi syöksyä paperin täytteeksi.