Ihan ensimaininta... minä en ole runoilija, enkä osaa runoilla, mutta silti tykkään raapustella. Joten anteeksi osaamattomuuteni, ja tässä jotakin jolta silmäsi peitä jos säröjä nähdä et halua...
Runo Ikuista rakkautta:
Ikuista rakkautta vannoen
päästä et vapauteen
Huudan, itken, kiroan
vihani vain kasvavan
Lannistuen syliisi
sydämeni annan omaksesi
Näin yhtä olemme
yhtä olkoon myös tuskamme
Runo Yhtä toivon, toisen saan:
Yhtä toivon elämääni
Yhtä jakamaan iloni
Yhtä jakamaan suruni
Yhtä kaipaan sydämessäni
Yhtä jakamaan ajatukseni
Yhtä jakamaan tunteeni
Yhtä odotan luokseni
Yhtä rakastamaan kehoani
Yhtä rakastamaan mieltäni
Toista odotan sisälläni
Toista jakamaan elämäni
Toista rakastamaan olemustani
Runo Riutuneena kohti valoa... :
Riutuneena kohti valoa
Tulevaisuuden kotia
Näe et enää pimeyttä
Menneisyyden kireyttä
Jaksatko yhä jatkaa
Nykyisyyden matkaa
Kohti tulevaa
Menneisyyden kutomaa
Runo Syvälle upoten:
Katson silmiisi
... syvälle upoten
Humaltuen tuoksustasi
... yhä syvemmälle
Kosketuksesi polttaessa
... Pohjaa ei näy
Kasvavassa janossa
... loputtomuuteen
Runo Yhdessä me kuljemme... :
Yhdessä me kuljemme
suutelemme, nauramme
Kiusoittelemme kuin rakastavaiset ikään.
Onnellisina suunnittelemme tulevaa
Tietämättä huomisesta
Julmasta kohtalosta,
joka meidät erottaa.
Toisen meistä vie
Toisen jättää suremaan.
Ja ajatus joka kulkee läpi elämän
Miksi kertonut en rakkaudestain?
Miksi ääneen en lausunut tunteitain?
Runo exälle:
Psykopaatti vailla omaatuntoa
antaumuksella satuttaa.
Tappaa uskon parempaan.
Rangaistuksetta
ilkeyttään jatkaa.
Katumatta tippaakaan.
Mitään oppimatta
ihailua hakee muilta.
Kehuilla elää.
Aina muiden kustannuksella
eheytyy.
Laukaisee kivun ja masennuksen
aiheuttaessaan surua
uskottomuudellaan
Syyllistymättä
tekee pahojaan.
Itsetuhoon ajettuaan
nauttii elämästään.
Runo Kun oloni on tyhjä... :
Kun oloni on tyhjä
surun kaikotessa
vihan laantuessa
Ja yksinäisyys ainoana seurana
Kuljen vain muutaman askeleen
iäisyyden matkan
päätyen puutarhani eloisaan keskipisteeseen
mieleni juurelle.
Runo Kultani:
Muistatko ensimmäisen valheesi?
Sen jonka annoit kauniisti hymyillen...
Muistatko yhteisen onnemme?
Yhäkö mahdan löytää haudastaan...
Miltä mahtoi tuntua murha säälimättömälle,
miltä maistui uskottomuus?
Ei ole tulevaisuutta tietämättömälle,
joka ansaasi kietoutuu.
Tässä tulee seuraavaksi jotakin todella typerää... Peitä silmäsi jos et kestä, mutta minun on ihan, ihan pakko näyttää... Seuraavaksi pohjanoteeraus, runo Mies:
Mies on yhtä suurta penistä
Jäykistyy
Purkautuu
Löysänä päällesi jää
Miehekkyys väistyy
pienen pojan tieltä.
Runo Tässä! :
Tässä!
Tässä minä olen.
Sieluni ja ruumiini kanssa.
Tätäkö sinä etsit?
Minua.
Kaikkineni.
Runo Puikolla tökkii kainalooni... :
Puikolla tökkii kainalooni.
"Auts!"
minä sanon
ja onnenkoukuksi tekeydyn.
"Mahtaako olla tukos?"
ystäväni ehdottaa.
Tunnustelen pikkuisiani.
Herneet etsivät kotiaan.
Kukaan ei teitä viedä saa.
Leikkausarpia jättää tänne virumaan.
Runo Minun maailmani:
Minun maailmani
Vailla rajoja
Kietoutuu usvaan
Tuo eteeni
mitä ihmeellisimpiä asioita
Pysyy luonani vain hetkisen
Kunnes päivä kutsuu
Runo Sinä tulet... :
Sinä tulet
viet mukanasi
Vaik` kauan jouduin odottaa
epätoivoon vaipunut en
Sillä tiesin tulostasi
jo pian, joutuin
ja rauhan suot
Ilolla vastaanotan
matkan ajattoman
Ruumiini jätän
muiden huoleksi
Sillä mitään en tee
rinnalla kuoleman
Runo Taivas ja maa... :
Taivas ja maa,
elämän tämän soit.
Pyysinkö rangaistusta pitkää?
Mielenkin mulle loit!
En tahdo ajatusta.
Tietoa varsinkaan.
En kestä myllerrystä,
minkä pääni aikaan saa.
Runo Sä sydämeeni jäit... :
Sä sydämeeni jäit asumaan,
mieleeni elämään.
Muistot kannan mukanain,
kunnes kutsu käy luoksesi tulemaan.
Runo Ruusutarha:
Villeinä ruusut puutarhassa kasvaa
Jokaista ne luokseen houkuttaa
Ja ne pistää
Ne pistää sua!
Runo Päätös:
Viilto ranteen suonten sinertämän
vapauttaa surun tunteiden otteesta.
Veri tämän hahmon kuvottavan
virtaa säälin pistävästä hajusta.
Elämä karkaa nuoren ruumiista
tyynnyttäen halua päästä pois.
Viimeiset hetket niin houreista
että uuden maailman sillä lois.
Lempirunoni Maailmassa Kaikki Hyvin:
Reviiriä viedään noilta
eläimiltä uhatuilta.
Jos karkuun ehdi ei
se joka elämän muiltakin vei
haulikolla osoittaa
ampuu, tappaa ja kehut saa:
"Mainio kaato ystäväni
nyt turvassa ovat lapseni"
turvassa viattomilta
metsän eläimiltä
noilta väärinymmärretyiltä.
Runo Onni tekee kiusaa:
Onni katoaa
Otetta et siitä saa
Onni nurkan takaa kurkistaa
Pois mennyt ei kokonaan
Tietämätön olet sä vaan
Runo Kiihko:
Sydämeni saat
se sykkii kuutamolla
Annan mitä vaan
lähelläs kun olla saan
katseellas polttavalla
Runo Älä ikinä kuole. Kaipuuni. :
Kuinka käy, kun sinä lähdet?
Valoni.
Et edes tiedä että olen.
Kuinka minun käy, kun aikasi koittaa?
Turvani.
Et edes tiedä että olen.
Voinko itsekkyydestä sinua syyttää?
Valittuni.
Et edes tiedä että olen.
Voinko piittaamattomana pitää?
Elämäni.
Et edes tiedä että olen.
Nyt on lupa päästää tuskanhuutoja. Ei se haittaa. Minä pidän tuotoksistani, ovathan ne omaa kädenjälkeäni. Kamalaa, jos en itsestäni pitäisi yhtään!