In Helsinki with Gio

Kello viiteen mennessä Suomi menettää kaiken luonnon valonsa ja sähköistyy.

Pieni koko ero laivalla ja veneellä.

Gio on syntynyt Sisiliassa, joten hänen silmäänsä osui kaikki italialainen luonnollisesti.

Täällä oli juuri kastetilaisuus meneillään. Sitä oli mukava seurata hetken aikaa. Lapsi oli aivan vaitonainen.

Me pyörittiin lähinnä Helsingin keskustassa ja enimmäkseen meren läheisyydessä.

Italian lähetystö.

Yksi tärkeimmistä lauseista minkä Gio oppi sanomaan suomeksi; "Satu vei minut taivaaseen". Minusta on ihan hauska juttu, että kun tulet lentokoneella Suomeen, lipussa lukee To HEL, ja kun tulet laivalla, näet satamassa Sundmansin talossa tekstin TAIVAS. Yksi Gion kysymyksistä, joihin en osannut vastata, oli se miksi lentolippu on Helsinkiin ja miksi lentokentällä lukee Helsinki-Vantaa lentokenttä, kun lentokenttä on Vantaalla. Sen pitäisi olla vain ja ainoastaan Vantaan lentokenttä ja saapumispaikkana Vantaa.

Olin pitkään varma että meillä on Helsingissä gay-market, mutta se olikin vain minun hetkellinen lukihäiriöni kun niin väitti.

Helsinki on yksinäisten ihmisten kaupunki. Seura on pahasta. Tällaisia puistopenkkejä Gio kummasteli. Ja oli vielä pari kysymystä joihin en osannut vastata; 1) miksi suomalaiset tappavat toisiaan. Mafiat, gansterit, erilaiset ryhmittymät on ymmärrettävämpiä, mutta yksittäisten ihmisten päätös tappaa toinen... Onko parempaa vastausta kuin että suomalaiset ovat päästään vialla? Ja silti hän rohkenee pitää minusta ja olla seurassani. :-) Jopa asui luonani 5 päivää. 2) Miksi suomalaiset syövät niin kovasti lakritsia, miksi he pitävät siitä niin paljon ja miksi sitä on niin paljon myynnissä? Ymmärrettävää olisi jos me viljelisimme suurta herkkuamme tai jos meillä olisi ollut pulaa siitä. Minun vastaukseni oli, ettei kaikkeen tarvitse olla järkevää selitystä.

Suomen modernitkin rakennukset ovat kauniita, mutta tarvitsevat tilaa ympärilleen. Jos kaikkea mahdollista kaunista ahdetaan yhteen, tulos on ruma.

Katso nyt! Kauneus tarvitsee tilaa hengittää.

Haamujen talo.

Suomalaista estetiikkaa? :-/ Minkähänlainen ihminen oli suunnittelija, joka piti tätä omaa ideaansa hienona ja toteuttamiskelpoisena?

Kaikki kunnia kuvien ottamisesta kuuluu Giolle. Hän hoiti kameramiehen työn. Olin itsekin enemmän turistin roolissa kuin oppaana. Tunnen luonnon, mutten rakennuksia tai veistoksia. Ihmiset pitivät minuakin turistina kun puhuin koko ajan englantia ja kaikki olivat hyvin ystävällisiä, hymyileviä ja sosiaalisia. Kun kerroin tästä työkaverilleni, hän kysyi olinko varmasti ollut Suomessa. Yksi töykeä ihminen oli; bussikuski. Hän pysähtyi askeleen päähän pysäkistä ja me yritimme kysyä häneltä kuinka kauan matka lentoasemalle kestää. Hän kieltäytyi avaamasta ovea ja viittoili meitä pysymään siinä askeleen päässä mihin bussin kuuluu pysähtyä. Parin minuutin päästä hän ajoi siihen askeleen päähän ja päästi ihmiset sisään, ja sitten saimme luvan kysyä matkan kestoa. Kun kysyin kuinka paljon nopeampi on tämä toinen bussi, joka myös ajaa lentokentälle, kuski tuhahti "mistä sä puhut?" ja jouduin selittämään hänelle kuin pienelle lapselle että busseja on kaksi, jotka kulkevat Tikkurilasta lentoasemalle ja tiedotteessa lukee että toinen niistä kulkee suorempaa reittiä ja on nopeampi. Sitten hän osasi vastata, että kyllä se toinen on nopeampi. Ei vaan kertonut kuinka paljon nopeampi. Lentoasemalla tuli suru puseroon. Inhoan hyvästejä yli kaiken. Mutta oli kyllä todella hienoa olla yhdessä ja saamani mielialasormus näyttää että olen romanttinen ja jäin romanttiselle mielelle. Lisää kuvia on vielä luvassa. Ei se toki tähän loppunut. :-)