Tässä on minun taimeneni ensimmäisine auenneineen lehtineen.

Prinsessa Emu kuvakirjastani.

Porvoomaisema kuvakirjastani. Kirkko ennallaan.

Päätön Ushva-neito on kuvakirjani päähenkilö.

Chiro sarjakuvastani pieni hymynpoikanen huulillaan.

Aila-anorektikko sarjakuvastani.

Päähenkilöni sarjakuvasta. Carita kuuntelee juuri masentuneena omaa sydämensä lyöntiä, joka "on kyllästynyt lyömään tahtia tälle ruumiille".

Kirjani Pinjan alkusanat:

"Minun nimeni on Pinja. Vaikka olenkin kuollut, olen silti yhä olemassa. Olen osa äitiäni ja hänen muistojaan. Olen yksi uhreista, osa kertomusta ja ennen kaikkea tämän tarinan kertoja. Olen hän, josta mummuni halusi vaieta säilyttääkseen oman maineensa. Ja toivon mukaan jatkossa olen osa jotain parempaa. Ehkä syy muuttaa asioita ja kiinnittää huomiota epäkohtiin. Murhaajani oli isäni. Ironista, että oman elämäsi antaja voi riistää tuon elämän sinulta. Minun tapauksessani kohtalo oli varsin nopea. Ei sillä että valittaisin. Kun tietää mihin maailmaan voi joutua, ei ehkä haluakaan syntyä."

Aloitin jo toisen kirjan. Tässä pätkä siitä:

- "Hei, kulta", Pentti sanoi ja suuteli Veeran niskaa. "Kenestä kirjoitat tällä kertaa?" Veera venytteli ja hieroi väsyneitä silmiään. "Uudesta nuoresta rock-tulokkaasta, Milkasta. Ei mikään erityinen tapaus, mutta pääsi kuitenkin listoille. Yhden hitin ihme, aivan varmasti." -

Auringonnousu klo. 6.20.

Auringonnousu klo. 5.5o.

Mikä minua on lukiosta lähtien kiehtonut, ja mikä vaatii huomiota sarjista työstäessä? Psykologia. Jokaisen hahmon oma tyyli kuvaa heidän persoonaa. Heidän asentonsa kuvaa vallalla olevaa olotilaa. Ilmeissä paistaa tunteet. Välillä minun on kirjaimellisesti eläydyttävä tilanteisiin, jotta tietäisin miltä he milläkin hetkellä näyttävät. Ja se on hauskaa! :-) Rooleja on aina ilo vetää.

Ennen kuin aloin tekemään sarjakuvaani, tein kuvakirjan, jota ei enää tarvitse kuin kirjoittaa puhtaaksi.

Tässä muutama ote:

- Kissa ketteränä edellä kulki, tarinoita kertoi metsien. "... jatäällä asuu emu valtava, kruunupäinen ja ylväs. Ei aina ollut hän sellainen, höyhenien peittämä". -

- Ympärillä linnut lauloivat surusäveliään, metsän eläimet uteliaina tarkkailivat uutta tulokasta ja puut havisuttivat lehtiä oksiaan painamasta. -

- "Ushva olettaisin?", sanoi huuhkaja ja peremmälle pyysi. "Saanen tarjota tuoretta riistaa nälkäsi karkoittamiseksi tai kuumaa lientä poistamaan kylmän luiltasi?" Ushva kättään heilautti. "Kuinka ottaa mitään voisin, päättömänä kun kuljeksin. Mutta yösijan saisinko? Prinsessa Emu minut tänne kehotti." -

- Ushva rappusia kipusi. Sänky väsymyksestä muistutti. Hän peitteiden sekaan pitkäkseen meni. Sängyn pehmeys hänet turvalliseen syliinsä otti. -

Tarkoitukseni oli näyttää nyt myös kuvia, mutta ei se ota onnistuakseen. Väärä tiedostomuoto. Voit nähdä ne huomenna. Mutta jotain minä pystyn nytkin näyttämään... Nuo tekstin alussa olevat auringonnousukuvat, jotka otin Kontulassa viime viikolla. Oikeaa tiedostomuotoa.

Huomenna on siis tiedossa kuvia sarjakuvastani, kuvia kuvakirjastani (aikuisille suunnattu), pätkä tekstiä Pinja-kirjastani, sekä pienen puuni esittely. :-)

Hyvää ja aurinkoista viikonalkua!

Tarkoitus oli näyttää muistiinpanojani sarjakuvaani varten tänään, mutta kirjaston koneet ovat liian hankalia minulle, eikä minulla ole kärsivällisyyttä odottaa tiedostojen aukeamista, jotka eivät ehkä aukeakaan. Sen sijaan tyydyn kertomaan mitä muistiinpanoni pitävät sisällään.

Historian kirjoissa on tulkittu ihmisten jo muinoin paljon, paljon ennen Kristusta, haudanneen ihmisiä uskoen ja tahtoen elämän jatkuvan vielä kuoleman jälkeen. Itse en voi olla miettimättä, että olisiko syy ollut ehkä ennemminkin ruumiista lähtevästä hajusta ja ruumiin houkuttelemista ötököistä.

Ötökät on mielenkiintoisia. Kaikki pienet elukat. Yhdessä pätkässä Carita katselee tien poikki kulkevia etanoita ihastellen, ymmärtämättä minkälaiseen pakokauhuun hän on ne saattanut. Ja sarjiksessani nähdään muutenkin kaikenlaisia pieniä otuksia, ötököitä ja muita eläviä tai eläneitä.

Olisin näyttänyt tänään kuvat kuinka Carita puhuu tähdelleen miettien kuinka heidän elämästään tulisi julkista, ja mitä se saisi aikaan. Tähti vastaa "Grrr" ja hymyilee. Tietenkin. Eihän se nyt meidän kieltämme osaa. Tähti on sen nimi. Ei se oikeasti mikään tähti ole :-)

Olisin myös näyttänyt kuvan Selenasta kylvyssä, jossa hän tuumailee miten kyllästynyt hän on miehiin ja seksiin miesten kanssa. "They are so dull". Hassua miten joitain muistiinpanoja on tullut kirjoitettua englanniksi, vaikka olen kielitaidoiltani heikonlainen. Tuumaillessaan Selena alkaakin ihailemaan kaunista jalkaansa ja antaa suukon upealle polvelleen.

Minulla olisi ollut myös kuva siitä kuinka Selena on jo loikannut paperille, kun taas Carita on vielä kipuamassa päästä ylös. Selena hoputtaa ja Carita vastaa "kenkäni jäi jumiin". Carita käyttää yleensä maihareita, kun taas Selena saapikkaita. Jokaisella hahmolla on omat mieltymyksensä. Tämä kuva tuli muistiinpanoihini tuskaillessani tarvettani tehdä sarjista. Minulla pitäisi olla lupa pysyä kotona ja tehdä sitä. Mutta kun on huolehdittava toimeentulosta... Muistiinpanoja ja luonnoksia pystyy onneksi jotenkin tekemään vähän missä sattuu. Muuten tulisin hulluksi. Sarjiksellani on tosiaan tarve valmistua. Haluan sen kaiken ulos päästäni ja ajatuksistani, ja antaa eteenpäin.

Muistiinpanoni täyttyy aika paljon lauseista, joista sitten rakentuu tarina, kuten "taivas murahtelee nälästä. Meidän on uhrattava sille joku".

Minulla on muistiinpanoissani kuvia tapahtumista, koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tekstin keksin jälkikäteen. Tai sitten on tekstejä, joista kehkeytyy myöhemmin kuvia. Niissä löytyy paljon psykologiasta ja jokaisen hahmon elämänvaiheesta ja muutoksista, joita he kokevat. Mihin suuntaan asiat kehittyvät jne.

Yhdessä kuvassa Carita ja sarjiksen lukija näkevät kaiken kolmena, koska Carita on hieman kännissä. Tämänkin tein muistiinpanoihin jostain kumman syystä englanniksi. Talot ovat vääristyneitä, aaltoilevia ja tien ylittävä musta kissa ( kolmena kappaleena ) sihisee ja nostaa häntäänsä. Carita kysyy Selenalta haluaisiko tämä nähdä mitä hän on syönyt päivän aikana. Selena vastaa ei, mieluummin ei, mihin Carita toteaa "harmi, koska minun on kohta aivan pakko oksentaa". Voi varmaan arvata, että Selenan on tuettava Caritaa koko matkan kotiin. Hän nyt tukee Caritaa muutenkin sarjiksen aikana monessa muussakin tilanteessa. Ystävä tunnetaan hädässä.

Tuon toiste näytille kuvia. Ehkä ensi viikon aikana, jos kerkeän.

Menenkin tästä kävellen kotiin ja ehkä vastaan tulee jälleen asioita, joita on ihan pakko liittää sarjikseni tarinaan :-)

Viimeiset sanani exälle ennen kuin halusin hänestä lopullisesti eroon olivat: "miten sä voit olla noin paha?" Enkä minä tietenkään saanut mitään vastausta, ja ihmettelen asiaa yhä.

Viikottain on tullut nyt uusia lapsiporno, raiskaaja, pahoinpitelijä, ym. tapauksia,
ja yllättävän moni on ollut opettaja. Ja kuinka monta tapausta on vielä julkisuuden ulkopuolella?! Enkä voi olla ihmettelemättä kuinka joku voi olla niin paha.
Miten ihmisestä tulee "läpimätä"?

Jos tieteellisesti pystyttäisiin selvittämään ihmisen kehitys, tai ehkä ennemminkin kehityksen pysähtyminen, ja mikä tekee toisesta läpeensä pahan, voitaisiin ennaltaehkäistä suuremmat vahingot. Minusta tuntuu että kaikki johtuu aivoista, joissa on todella jotain vikaa. Kun tämä vika havaitaan, se voidaan ehkä, toivon mukaan, korjata.

Ei muuta kuin aivokuvaukseen kaikki. :-)

Mielenkiintoinen viikonloppu

Juttelin 80-vuotiaan mummelin kanssa ja jutustelu päätyi hänen taholtaan naisasioihin, mikä oli mielenkiintoista koska olen itse erittäin kiinnostunut naisasioista. Alku jutulle sai ponnahduksen hänen omista lapsistaan, siitä miten tyttö oli koulussa paljon huolellisempi, minkä jälkeen hän totesi tyttöjen yleensäkin olevan huolellisempia. Tästä päädyttiin siihen, miten tytöt ylipäätään joutuu osoittamaan osaamisensa entistä tehokkaammin, koska heidän kykyihinsä ei uskota samalla lailla kuin miesten. Näin ollen naiset tekevät ahkerammin ja tunnollisemmin töitä saaden vähemmän arvostusta ja palkkaa. Samaa olen kuullut muiltakin eläkeläisiltä siinä missä ikäisiltänikin. Ja joka ainut päivä, huolimatta siitä kuinka tasa-arvoiseksi maatamme väitetään. Tätä tekee mieli tutkia perinpohjin ja tehdä asian parantamisen eteen jotain.

Viikonloppu oli muutenkin mielenkiintoinen monella tapaa, mutta ajan puutteen vuoksi sanon vain millaisen mielenkiintoisen lopun viikonloppuni sai. Päätin kotiin palattuani vuokrata ihmissusileffan (pidän susista ja muista lihanhimoisista otuksista paljon) ja päästyäni tiskille huuleni olivat veriset johtuen kuivuudesta ja tiskillä oleva poika sanoi jotain muka hauskaa kommentiksi. Ulos mennessäni joku nainen totesi "kiva kroppa sulla" ja tajusin että olen jo pitkän ajan todennut kohteliaisuuksiin "tiedän", ja tiedän jopa milloin vaihdos on tapahtunut. Lopetin kiitoksen sanomisen erään miehen ladellessa selityksiä sille miksen voisi sanoa kiitosta useimmille kohteliaisuuksille. Esim, jos kiitosta saan ulkomoudosta, kiitos kuuluu enemmänkin perimälle ja täten vanhemmilleni, tai sitten itselleni kun olen pitänyt huolen itsestäni, ei kohteliaisuuden sanojalle. Paitsi ehkä siitä että hän huomasi asian tai vaivaitui sanomaan ilmiselvän asian ääneen. Ja minä lisäisin itse tähän vielä sen, että kiitos kohteliaisuuden sanojalle kuuluu myös siksi, että hän päätti piristää päivääni antamalla kohteliaisuuden. Kuitenkin, olen päätynyt useammin sanomaan "tiedän" jo senkin takia, että minä tiedän. Olen tyytyväinen itseeni ja kehooni, ja olen kuullut sen verran usein kohteliaisuuksia, että sen olettaisi pitävänkin paikkaansa.

Vilkaisu leikekirjaani

Paha mieli aamun lehdistä.

Metrolla kulkiessa tulee luettua aamuisin Metro ja 100. Tänään ne olivat yltiönegatiivisia, eikä siten kovin sopivia heti aamuksi. Satasesta jäi päällimmäisenä mieleen Tukiaisen saamat uhkailut, joita en ymmärrä. Syytetäänkö häntä siitä, että Kanerva on valehdellut, osoittanut olevansa epäluotettava ja etsii elämäänsä sisältöä pornosta ja rivoudesta? Vai onko minulta mennyt jotain ohi? Näin minä olen koko jutun käsittänyt. Metrosta jäi päällimmäisenä mieleen työnhakijoiden tyly kohtelu ja kuinka kapinalliset tappavat Bushin lastenohjelmassa. Lastenohjelmassa! Lyömällä miekalla kolme kertaa vatsaan. Onhan se hyvä uutisoida kuinka häiriintynyttä porukka on ympäri maailmaa. Mutta heti aamusta muistutus maailman mädäntyneisyydestä, ei ole hyvä alku päivälle. Vaikka antaahan se puheenaihetta kahvitunneille. Mieluummin sitä kuitenkin ottaisi aamuannokseksi mielin määrin positiivisuutta, mikä antaa ravinnoksi puhtia koko päivällä. Ja sitä paitsi, hymy tekee hyvää kasvolihaksille ja nauru pidentää ikää.