Tässä on minun taimeneni ensimmäisine auenneineen lehtineen.

Prinsessa Emu kuvakirjastani.

Porvoomaisema kuvakirjastani. Kirkko ennallaan.

Päätön Ushva-neito on kuvakirjani päähenkilö.

Chiro sarjakuvastani pieni hymynpoikanen huulillaan.

Aila-anorektikko sarjakuvastani.

Päähenkilöni sarjakuvasta. Carita kuuntelee juuri masentuneena omaa sydämensä lyöntiä, joka "on kyllästynyt lyömään tahtia tälle ruumiille".

Kirjani Pinjan alkusanat:

"Minun nimeni on Pinja. Vaikka olenkin kuollut, olen silti yhä olemassa. Olen osa äitiäni ja hänen muistojaan. Olen yksi uhreista, osa kertomusta ja ennen kaikkea tämän tarinan kertoja. Olen hän, josta mummuni halusi vaieta säilyttääkseen oman maineensa. Ja toivon mukaan jatkossa olen osa jotain parempaa. Ehkä syy muuttaa asioita ja kiinnittää huomiota epäkohtiin. Murhaajani oli isäni. Ironista, että oman elämäsi antaja voi riistää tuon elämän sinulta. Minun tapauksessani kohtalo oli varsin nopea. Ei sillä että valittaisin. Kun tietää mihin maailmaan voi joutua, ei ehkä haluakaan syntyä."

Aloitin jo toisen kirjan. Tässä pätkä siitä:

- "Hei, kulta", Pentti sanoi ja suuteli Veeran niskaa. "Kenestä kirjoitat tällä kertaa?" Veera venytteli ja hieroi väsyneitä silmiään. "Uudesta nuoresta rock-tulokkaasta, Milkasta. Ei mikään erityinen tapaus, mutta pääsi kuitenkin listoille. Yhden hitin ihme, aivan varmasti." -