viikonloppuni

Tässä on nyt ihan ensimmäisenä vielä nuo Vantaan kuvat. Kuuluu samaan sarjaan kuin Porvoo ja Helsinki kuvat, joita aiemmin näytin. Tässä on vain nyt neljä kuvaa, koska muissa loistaa kaunis naamani. Ei ketään kiinnosta nähdä minun pärstääni. Se on ihan tavanomainen. Sellainen kuin kaikilla ihmisillä. Kaksi silmää, yhteen kasvaneet kulmakarvat ja aivan normaali nenä kolmella sieraimella. Ei siis mitenkään ihmeellinen. Huuletkin ovat täynnä Botoxia niin kuin kenellä tahansa.
On se hassua kuinka helposti kipu katoaa Buranan myötä. Puff! Ja se on tiessään. Harmi ettei se vie peukalostani tuntoa samalla. Olen nyt viikonlopun aikana maalaillut akryyleillä, ja vaikka kuinka varovainen kuvittelen olevani niin tietenkin tukahdutettujen tuskanhuutojen säestyksellä painan nimenomaan sitä arpea vähän väliä. Mutta kyllä olo on mainio. Nautin musiikin kuuntelusta ja maalailusta/piirtämisestä. Ja nyt olen lukenut taas Marian Keyesin kirjaa Hurmaava mies. On se vaan ihan erilaista kun voi uppoutua muihin maisemiin. Hävitä todellisuudesta.

Aloitin joulukorttien teon. Tässä ensimmäinen. Tiimarista ostettu valmis sininen korttipohja sydämenmuotoisella rei`ällä. Koko 11x15,5cm. Kuva ja teksti on akryyleillä ja olen lisännyt päälle vielä tiimarin tussihilettä, vai mitä lie liimahilettä pikku tuubissa.

Ja tässä kortti on aukinaisena.

Tämä minimaalaus on lahja ystävälle. Tehty myös akryyleillä.

Viikonloppua tahditti Deine Lakaien...

http://www.youtube.com/watch?v=k8oeN4eA-a8&feature=related

Ensi viikonloppua en pääsekään elämään erakkona. Sitä odotellessa... Kauhulla, innolla... mikä ettei.

Hyvää joulukuuta kaikille! Muistakaa ottaa kalenterista päiväannoksenne suklaata maanantaista lähtien. (Muistutus niille kummallisille, jotka eivät muka mussuta suklaisia herkkuja jo valmiiksi päivittäin).