Hän etsii paikkoja, joita kukaan ei näe.
Joita helposti voi piilottaa.
Hän salaa tuskansa ja surunsa.
Äänetönnä huutaa.
Hän repii riekaleiksi ihoaan.
Vaan ei uskalla syvään viiltää.
Hän haavojaan katselee ja puhdistaa.
Ei niitä kukaan koskaan nähdä saa.
Hän arkeen palaa naamio kasvoillaan.
Hän tunteensa salaa hymyä loihtiessaan.
Onnea hänhän ei koskaan saa.
Ei sitä enää tavoittelekaan.
Hän kun syntynyt on tähän maailmaan,
missä jokainen on kaltaistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti