ELÄMÄ KIVUSSA
"Nuoli lävistää pääni ja pikkupirut pyörittelevät ja heiluttelevat sitä nähdäkseen mikä koskee kaikista pahiten. Kipu vihloo kasvoihin ja he nauravat. Kihertävät hyvillään, kun tuulen humina puhkoo tärykalvoja. Mielenkiinto. Kontrolloinnin mahti. Kuinka monta yötä ihminen voi valvoa kivussaan menettämättä mielenterveyttään. Keho suojaa puutumisella. Tunnottomuudella. Tällaistako on amputoidun haamusäryt? Pelottavin tila minkä tiedän. En halua menettää, varsinkaan yläraajaa. Älä itke kivusta. Kiellä heikkoutesi.
Junassa. Joka piippaus ennen ilmoitusta mille asemalle saavumme on isku päähän. Moukaroiminen on heidän ainoa tarkoituksensa. Säryt käskevät vaihtamaan asentoa, liikkumaan. En tottele. Älä herätä huomiota on pysyvä mantrani. Älä herätä huomiota. Kirja on kädessäni ja luen lauseen toisensa jälkeen. Palaan takaisin kysyen mitä juuri luin. Se menee ohitse uudelleen. Sormet liikkuvat. Hypistelevät olematonta. Pääteasema. Vihdoin. Ihmisten väistely on taitolaji. Sekunniksi unohdan kipuni. Silloin se nousee entistä mahtavampana ja yrittää kaataa kumoon -kuinka saatoit kääntää minulle selkäsi?!!
Kokemus on jakanut viisauttaan ja kertonut; älä panikoi, nöyristy ja kärsivällisesti ajan kanssa kukista tuo kurjuus lääkityksellä. Ja niin minä myös teen. Ajan kanssa, kärsivällisesti. Enää en panikoi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti