16.2.2009

Rakkausruno

Tai runontapainen. En ole kovin hyvä tämmöisessä, mutta olen todella ylpeä itsestäni koska se on ensimmäinen positiivinen. Tässä se tulee... :

Rakastan sinua kuin kuuta taivaalla.
Kurkotan, mutta en yletä kuin kuvaasi vedessä.
Sormellani mukailen ääriviivojasi.
Höyhenen kevyesti
ja koko ruumis värähtelee.
Nukun lammen reunalla,
missä turvallisinta on,
sinun luonasi.
Syleilyssä suojaisan kodin.
Aamulla herätessäni olet poissa.
Mutta niin tiukasti kietoutuneena sydämeeni
että tiedän,
olet täällä.
Ja minä suljen silmäni,
jotta näkisin sinut.
Ja sinun huulesi koskettavat omiani kasteen lailla.
Katseemme kohtaavat kaipaavina,
enkä voi olla koskettamatta.
Tunnen maan käsissäni,
kosteana ja raikkaana.
Käännyn ympäri ja käperryn.
Hymyilen onnelle,
jonka sinun ajattelemisesi aikaan saa.
Yhdessä.
Niin kaukana toisistaan.
Silti niin lähellä,
että hengitys kutittaa kaulaani.
Kuiskaan
"älä lopeta",
sillä minä rakastan sinua kuin kuuta taivaalla.

Ei kommentteja: