Monen monta asiaa, mikä hämmästyttää ja kummastuttaa.

Miksi inhimillisyys pyritään tappamaan? On luonnotonta herätä aikaisin aamulla, kömpiä sängystä ylös päivän vielä uinaillessa ja koittaa pimeydessä löytää töihin tai kouluun. Ja jotta matka ei olisi liian helppo, kaikki lähtevät samaan aikaan vihaisina ja toisiaan tuuppien. Autot kaahailevat ylitsesi ja syyttävät sinua siitä, että kävelit suojatiellä, vaikka olisit voinut pysyä kotona. Lintsata jälleen kerran, jotta ei tarvitsisi kestää luonnevikaisia, hulluja tai muuten vain sekaisin olevia ihmisiä. Mielenvikaisuus kuuluu suomalaisuuteen, siinä missä häpeässä vaikeneminenkin. Jos yrität pitää huolta omasta mielenterveydestäsi, joudut rahattomaksi ja vihan kohteeksi itsekkäänä paskana. Ja jos haluat puuttua vääryyteen, joudut todennäköisesti vastaamaan asiasta vankilassa. Tunteita ei saa osoittaa ja kaiken on tapahduttava rutiinilla. Ystävät ovat vain hyödykkeitä.

Hyvin kummastuttava asia; tytöt. On niitä, jotka tekevät kaikkensa pokatakseen juuri sen kiinnostavan tyypin, joka on koittamassa iskeä sinua. Samat tytöt, iskevät kyntensä monien tuttujen exiin, panevat näitä. Jopa sitä yhtä, joka tartuttaa klamydiaa ja jota olemme yhdessä haukkuneet. On tyttöjä, jotka vaanivat niitä joille annat pakit. Näiltä otetaan äkkiä suihin ja katsotaan, josko tyyppi haluisi tavata uudelleen. Näitä tyttöjä minä kutsun jätteen kerääjiksi. On tyttöjä, jotka vaativat hyväksyntäsi aloittaessaan seurustelun. On tyttöjä, jotka kehuvat itseään kilteiksi ja ihastuttaviksi. Kauniiksi jopa. Ja vaativat sinua tukemaan heidän uskomuksiaan itsestään. Keitään näistä minä en ymmärrä. Sitten olen minä. Jonka ongelma on ilmeisesti niin suuri, etten sitä näe. Näkökenttäni ei riitä. Pieni ongelma olisi helpompi. Sen voisi ehkä korjata.

Kummastuttava asia; pojat, jotka vaativat seurustelua tai sitten ei mitään. Jos ei osaa olla ystävä, miten voi olla kumppani? Ja miksi kaiken on tapahduttava niin nopeasti? Jotta suurempaakin suuremmat puutteet huomataan kun on liian myöhäistä?

Opetusvirasto on todella kummallinen juttu myös. Rahaa säästetään ottamalla töihin epäpäteviä ja vahingollisia ihmisiä, jotka eivät ehkä koskaan aio valmistuakkaan. Pätevät ja hyvät ihmiset tulevat liian kalliiksi. Kuitenkaan ei huomioida, kuinka paljon rahaa syötetään mielenterveysongelmien hoitoon, kuolemantapauksiin tai mihin tahansa vahinkoihin, mitkä ovat tästä aiheutuvia. Ongelmia ei edes myönnetä, silloin myönnettäisiin epäonnistuminen. Sama pätee myös monien suhteisiin. Tästä päästään häpeän tunteeseen.

Hämmästyttävyys; miksei omassa maailmassaan eläviä hulluja anneta olla, vaan ne pakotetaan palaamaan joukkoomme? Ihailen heidän kykyään kadota omiin maisemiinsa.

Viimeinen kummastuttava asia tänä päivänä? Pirteät ihmiset. Onko olemassa yhtäkään, joka ei vedä roolia, vaan on aidosti valopilkku? Ei sellainen, josta imetään kaikki energia voidaksemme paremmin, vaan sellainen joka säteilee myös itselleen ja on aidosti päästä varpaisiin pirteä ja vielä terve sellainen. Siis ei missään nimessä se tekopirteä hyväksikäytettävä, vaan originaali. Haluaisin tavata hänet.