Tämän tein eilen illalla hiilellä. Oikeasti aioin harjoitella asetelmien piirtämistä, jotta havaitsisin paremmin muotoja. Mutta se kävi tylsäksi, ja tämä nainen tupsahti paperille. Ja luulempa että sama hahmo esiintyy seuraavissa maalauksissani.Olen alkanut kirjoittamaan lyhyitä kauhutarinoita ja maalaamaan niille kuvat. Tuon ensi kerralla yhden tarinan näytille. Ehkä se johtuu syksystä, mutta nyt minä kaipaan Anatheman kaunista musiikkia taustalle kun teen maalauksia kylmän kalman sävyillä. Seuraavat työni ovat haudasta nousseita. Ei pidä käsittää väärin. Masennukseni katosi auringon myötä ja sateet ovat saaneet sydämeni loistamaan. Tuntuu kuin olisin rakastunut. Saarilehto on edelleen viihdyttämässä, nykyään viikonloppuisin. Trenton vierailee unissani silloin kun en ole unissani äiti ala-asteikäiselle tytölle. Tuo tyttö on vieraillut usein öisin unissani. Ensimmäisissä unissani pelastin hänet monilta vaaroilta ja nyt viime aikoina me ollaan nautittu elämästä ilman huolen häivää. Muun muassa laulettu ja hypitty ja tanssittu sydämemme kyllyydestä keskellä peltoa. Annettu koko maailman kuulla meistä. Maailma on meidän ja kaikki on hyvin :-) Nämä ovat onnen päiviä. Ilo tarttukoon jokaiseen kauniiseen sieluun, varsinkin siihen, joka sinulla on. Suukkoja kaikille!











