(Tähän kuuluu kuva Porvoosta, mutta unohdin ottaa sen. Se näkyy blogitekstissäni 29.4.2008)
Ushva tajuttomuudestaan heräsi vasta tunteja useita myöhemmin. Oranssihiuksinen lapsi vierellään Ushvan mukana kantamilla lehdillä haavat Ushvan puhdisti. Lehdissä oleva öljyisyys haavat sai silmissä paranemaan. "Kohta niistä ei näy arpeakaan", lapsi sanoi huomattuaan Ushvan heränneen. "Muut jo lähteneet ovat. Ihmisiksi kun jälleen avullasi palautuivat. Kuilu musta hävisi ohella sen pahan miehen. Ja minäkin pian palaan maailmaan, josta tulin. Tulethan mukaani?" "Mitään minulle ei ole siellä", vastasi Ushva. "Mutta täällä paljon tehtävää on."
Ushva hyvästien kera lapsen pois saattoi ja rantakiville palasi. Paikkaan, jossa maailmaan tähän toiseen heräsi. Hän katseen ylös nosti, joen yli kaupunkiin katsoi. Vieraaseen kotiin, joka hänellä ennen oli. Hymy nousi kasvoilleen. Paljon tehtävää hänellä oli.
Kun älykkyytenäsi typeryyttä pidät ja muita satutat, korpit Ushvan sinua katselee. Luottaa voit, takaisin saat samalla mitalla. Kun katseesi pois kääntyykohteesta kärsivän, Ushva ympärillesi kääriytyy ja lopun elämääsi koet roolin apua anovan.
Sen saat minkä ansaitset, siis katso ettei se kivisestä sydämestä rankaise.
Tämä on alku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti