tehotyöskentelyä

Sain potkua persuksiin, kannustusta ja patistelua, ja sen johdosta olen alkanut tekemään sarjistani tehokkaasti tauon jälkeen. Johan tässä onkin nihkeilty. Siitä tulee kunnon kirjanen ja palaan siihen piakkoin. Nyt ei ole aikaa jutustella paljoa.

Halusin tulla vain kertomaan juuri nyt kuinka hullu Helsinki on ja miten sekopäisiä mummelit voivat olla. Lapsilta puuttuu kasvatus ja he tekevät sen suureen ääneen selväksi. Siten Helsinki on hullu. Ja nyt minä näin omin silmin kuinka mummeli kävi keski-ikäisen naisen päälle ilman syytä. Iski tätä kepillään selkään ja naureskeli, ja lähti vieläpä seuraamaan. Nainen huusi mummelille "pysy minusta kaukana"! Eivät tunteneet toisiaan.

Täytyy vielä tässä välissä mainostaa Samuli Knuutia. Luin Rumbasta levyarvosteluja, ja Knuutin tavasta kirjoittaa pidän. Lue niin tiedät miksi. Vaikka hän nyt arvostelikin Nine Inch Nailsin uusinta, antoi vain kaksi tähteä ja antoi kritiikkiä, mikä oli kyllä paikkaansa pitävää... mutta minä satun ottamaan kaiken Trentoniin liittyvän kritiikin henkilökohtaisesti. Kuin minusta itsestäni puhuttaisiin pahaa. Silti pidin arvostelusta, koska siinä yksinkertaisuudessaan oli paljon sisältöä ja Knuuti osaa kirjoittaa.

Minimaalaus Kukkaiskeiju

Tein tämmöisen pienen nimpparilahjan eilen. Maalasin keijun akryylein.

Ihania vaatteita

Kävin viime talvella Kokkolassa ystäväni luona ja yhtenä iltana sovittelimme vaatteita. Tai minä lähinnä ihastuin hänen vaatekomeronsa sisältöön ja sovittelin niitä päälleni.

Tämä jakku oli yksi ihanuus, mikä komeron sisältä löytyi. Upean samettisen tuntuinen.

Tämä mekko taas oli hauska bilehile, jota en ehkä kuitenkaan normaalisti käyttäisi, koska tälle vilukissalle ei sovi liian kylmät materiaalit, vaikka ne olisivat kuinka sulavalinjaisia tahansa. Minä nimittäin pidän erityisesti laskeutuvista kankaista.

Tähän kelta-mustaan mekkoon ihastuin yli kaiken. Upea, ihana, miellyttävä... Vähän tyhmä kuva, kun sieltä riippuu nuo nauhat, mutta mekko on kaunis. Äitini inhoaa tällaisia kuoseja, ja se kertoo jo kuinka erilaisia olemme keskenämme.

Sitten päästään Moschinoon. Nyt muotimessuilla (ja kenkä- ja laukkumessuilla) oli Moda-lehden esitelmöijä. Yhdessä lehdessä näin jutun Moschinosta ja sen minä vain halusin. Skannasin jutun ja tässä se on teille näytille... :-)

Minä en erityisemmin pidä Moschinon miestenmallistosta, mutta naisten mallistot ovat aina mieleeni. Ja lastenlelut ovat ihania, pehmolelut. Tuoksut ovat upeita ja pullojen mallit hauskoja, niin kuin nimetkin. Kannattaa käydä netissä katsomassa Moschinon sivuja! Tutustua vähän Moschinon maailmaan.

Hupia, kuumeilua ja epätaidetta.

Eilen aloitin kunnon lääkekuurin ja aika pitäisi varata lääkäriltä. Tämä sairastelu vain pahenee. Mutta on se mielenkiintoista. Minulla alkoi siivoushullutus ja olen tähän mennessä hinkannut kaikki keittiökalusteet putipuhtaiksi. Välillä tietenkin torkkuen. Ja minulle on kehittynyt mieletön himo kaikkea sellaista kohtaan, mitä en normaalisti suuhuni pistäisi, kuten verilättyihin. Ulkona on helpompi hengittää, niinpä minä välillä käyn haukkaamassa raitista ilmaa. Ja minä näin herttaisen taikurin, joka juuri sillä hetkellä teki ilmapalloista eläimiä lapsille kertoen tarinaa. Ehkei kuitenkaan soveliasta juuri lapsille, mutta se nosti hymyn huulilleni. "Koiras ja naaras yöpyivät hotellissa ja aamun tullen heillä oli pienokainen..."

Minun piti jokin aika sitten kertoa käynnistäni Henry Mooren näyttelyssä, mutta koska siitä ei ole mitään hyvää sanottavaa, on se jäänyt tähän saakka pelkäksi aikeeksi. En ole huonommassa näyttelyssä eläissäni ollut. Siellä oli parista "muotoilusta" tehdyt veistokset, luonnokset, maalaukset ja mitä lie, toistaen koko ajan sitä samaa mutta olemalla kuitenkin joka kerta muka eri työ. Veistokset olivat massoja, joille oli väkisin tungettu jokin nimi ja sisältö. Ne olivat kylmiä, ympäristöä rumentavia ja jättivät pahan maun suuhun. Samat elementit toimivat muissa töissä. Mutta kolmiulotteisina, vaikka olivatkin kaikkea muuta kuin hienoja, ne toimivat parhaiten. Henry Moore on nimetty modernin kuvanveiston mestariksi, joten ilmeisesti minä tai ystäväni emme vain ymmärrä kakkaakaan taiteen päälle. Mutta se on varmaa, ettei hänen töitään kukaan kaltaiseni halua näköpiiriin. Ystäväni totesi, että hän olisi vaatinut rahojaan takaisin, jos näyttely olisi jotain maksanut. Luimme vieraskirjaa ja ainoat kehut tulivat luonnosta, mikä ympäröi Didrichsen museoa (siellä se näyttely oli) ja se alue todellakin oli kaunista. Hyvä, sillä muuten siellä käynti olisi jäänyt liian karvaaksi pettymykseksi.

Lauantaina kuunnellessani Radio Rockin Lauria (ihana, ihana mies) ja hänen soittamaansa Kissin kappaletta (jonka nimeä en nyt tahdo muistaa), sain päähäni että minun on aivan pakko katsoa Moulin Rouge. "I was made for loving you, baby..." Vaikka leffassa on ylenmäärin typeriä kohtia, pääteema on aivan ihana. Suuri rakkaus ja voimakkaat tunteet. Korkean kuumeeni, yskimisen ja hengitysvaikeuksien takia pystyin vieläpä eläytymään hienosti Nicole Kidmanin esittämään keuhkokuumeeseen sairastuneen kurtisaanin Satinen rooliin. Siinä sitä itkeä tihrusteltiin ja huokailtiin onnesta.

Kuumeessa oleminen on siitä metka juttu, että ensin sitä tuntee itsensä maailman rumimmaksi olennoksi, mutta saa kuulla olevansa kaunis. Kalpeat kasvot, ahavoituneen punaiset huulet ja kirkastuneet silmät. Miksi silmät tulevat kirkkaiksi kuumeessa? Outo juttu. Ja silmien vihreyttä korostaa luomien punertavuus. Mutta siinä vaiheessa kun alkaa pärskiminen ja nenän seutu repeilee ja punoittaa, kukaan ei pidä kauniina. Silloin näyttää juuri siltä mitä on; sairaalta.
Kuumeessa olo on metkaa kanssa siinä mielessä, että silloin tekee mieli seksiä, vaikka tietää olevansa luotaan työntävä. Tai mistä sen tietää, ehkä juuri sen takia. Tai ehkä se halukkuus kuuluu osaksi hourailuun.
Tytöt on taas puhuneet joidenkin miesten olemattomasta koosta ja radiossakin siitä oli aihetta. Minä en usko sellaiseen seisovaan pikkurilliin ennen kuin sellaisen näen tai koen. Mutta vaikka sellainen joskus tulisikin vastaan, en usko sen olevan haitta, koska suurin nautinto tulee kuitenkin aina klitoriksen hyväilystä, kuten ollessa sylikkäin kasvokkain, jolloin rinnat ja kaulat ovat vapaina suudeltaviksi, ja minä tykkään samalla nuolla korvan reunaa tai leikkiä toisen huulilla muun muassa.
Mutta palataan nyt taas siihen Lauriin. Jos tahdot ottaa mallia säälittävyyden huipusta, karkaa treffeiltä kotiin kuullaksesi Laurin radioääntä. Voit olla varma ettei sinua pyydetä enää ulos. Ikisinkku ja onnellinen :-) Enää tätä ongelmaa ei taida kyllä tulla, koska hän puhuu jälleen taas vain viikonloppuaamuisin, kello kymmesnestä eteenpäin. Lauri puhuu välillä hyvinkin hengästyneeseen tapaan, mikä voi jota kuta ärsyttää, mutta sen voi myös ottaa yhtä seksikkäänä elementtinä kuin Trentonin huokailut.

Tarina Metsän henget.

Kaksi metsän kaatajaa tarkastelivat pitkäksi aikaa unohduksiin jäänyttä aluetta, jonka kaupunki sanoi omistavansa. "Tännekö se tehdasalue pystytetään?" toinen heistä kysyi. "Tänne", toinen vastasi. "Saadaan taas lisää alipalkattuja ihmisiä muuttamaan tännepäin uskoen parempaan tulevaisuuteen." "Tiedätkö mitä tyttäreni sanoi tänä aamuna? Että olen murhaajan ammatissa. Hänestä on tullut sellainen trendihippi, joka uskoo että puillakin on sielut." Miehet nauroivat yhteen ääneen. "Tämä näyttäisi olevan vanha metsä. Katso kuinka korkeita nämä puut ovat. Näin korkeita ei nykyään enää juuri näe." "Ihme että tämä on saanut olla näinkin kauan koskematon." "Pomo sanoi nähneensä jonkin vuosikymmeniä vanhan sopimuksen, jossa tämä metsä oli annettu määrä kaataa." "No, mikä sai metsän tuomion raukeamaan?" "Sitä en tiedä. Eikä taida tietää kukaan muukaan. Hei, maistuisiko vaimon tekemät voileivät ja termoskahvi?" "No, mikä ettei." "Käyn hakemasta autosta. Voidaan syödä tuon kaatuneen puun päällä. Se on juuri sopivan näköinen alusta." Toinen miehistä jäi hetkeksi yksin. Hän jäi istumaan ison vaakatasossa olevan rungon päälle ja kuuli pian jo jonkun lähestyvän. "Sinähän nopea olit. Iskikö nuoruus?" Mies hekotteli yksinään ja ihmetteli kun kaveria ei näkynytkään. Koivun takaa kurkisti vieno nainen, joka hymyili miehelle. Nainen oli hyvin kalpea, eikä häntä olisi erottanut maastosta nopealla vilkaisulla. Mies ei ihmetellyt naisen alastomuutta, eikä sitä miten nainen tiesi hänen nimensä henkäistessään sen. Mies oli lumoutunut, eikä osannut enää ajatella. Nainen kutsui miestä luokseen, eikä miehellä ollut minkäänlaista tahtoa vastustaa. Nainen huokui lämpöä, minkä mies tunsi jo parin askeleen päästä. Ja tuo lämpö tarjoutui kosketeltavaksi. Nainen painautui miestä vasten, suuteli tätä ja risti toisen jalkansa miehen ympärille. Mies näykki kiihtyneenä paljaita rintoja ja kädet tutustuivat naisen vartalon kurveihin. Sydämen syke kaikui korvissa naisen kaartaessa selkäänsä taaksepäin ja ollessaan valmis ottamaan miehen sisäänsä. Nainen työnsi kielensä miehen avonaiseen suuhun. Hänen sormensa kasvoivat pituutta, lävistivät miehen ruumiin ja juurtuivat hetkessä kiinni sisäelimiin. Ympärille ilmestyi muita naisia, kuin koiperhosia, joita ei erota ennen kuin ne liikkuvat. He halusivat osansa ravinnosta. He halusivat juurtua mieheen ja imeä tämän olemattomiin. Ja kun miehestä ei ollut enää mitään jäljellä, he jäivät odottamaan toista, joka oli palaamassa eväineen.