Lauantaina kuunnellessani Radio Rockin Lauria (ihana, ihana mies) ja hänen soittamaansa Kissin kappaletta (jonka nimeä en nyt tahdo muistaa), sain päähäni että minun on aivan pakko katsoa Moulin Rouge. "I was made for loving you, baby..." Vaikka leffassa on ylenmäärin typeriä kohtia, pääteema on aivan ihana. Suuri rakkaus ja voimakkaat tunteet. Korkean kuumeeni, yskimisen ja hengitysvaikeuksien takia pystyin vieläpä eläytymään hienosti Nicole Kidmanin esittämään keuhkokuumeeseen sairastuneen kurtisaanin Satinen rooliin. Siinä sitä itkeä tihrusteltiin ja huokailtiin onnesta.

Kuumeessa oleminen on siitä metka juttu, että ensin sitä tuntee itsensä maailman rumimmaksi olennoksi, mutta saa kuulla olevansa kaunis. Kalpeat kasvot, ahavoituneen punaiset huulet ja kirkastuneet silmät. Miksi silmät tulevat kirkkaiksi kuumeessa? Outo juttu. Ja silmien vihreyttä korostaa luomien punertavuus. Mutta siinä vaiheessa kun alkaa pärskiminen ja nenän seutu repeilee ja punoittaa, kukaan ei pidä kauniina. Silloin näyttää juuri siltä mitä on; sairaalta.
Kuumeessa olo on metkaa kanssa siinä mielessä, että silloin tekee mieli seksiä, vaikka tietää olevansa luotaan työntävä. Tai mistä sen tietää, ehkä juuri sen takia. Tai ehkä se halukkuus kuuluu osaksi hourailuun.
Tytöt on taas puhuneet joidenkin miesten olemattomasta koosta ja radiossakin siitä oli aihetta. Minä en usko sellaiseen seisovaan pikkurilliin ennen kuin sellaisen näen tai koen. Mutta vaikka sellainen joskus tulisikin vastaan, en usko sen olevan haitta, koska suurin nautinto tulee kuitenkin aina klitoriksen hyväilystä, kuten ollessa sylikkäin kasvokkain, jolloin rinnat ja kaulat ovat vapaina suudeltaviksi, ja minä tykkään samalla nuolla korvan reunaa tai leikkiä toisen huulilla muun muassa.
Mutta palataan nyt taas siihen Lauriin. Jos tahdot ottaa mallia säälittävyyden huipusta, karkaa treffeiltä kotiin kuullaksesi Laurin radioääntä. Voit olla varma ettei sinua pyydetä enää ulos. Ikisinkku ja onnellinen :-) Enää tätä ongelmaa ei taida kyllä tulla, koska hän puhuu jälleen taas vain viikonloppuaamuisin, kello kymmesnestä eteenpäin. Lauri puhuu välillä hyvinkin hengästyneeseen tapaan, mikä voi jota kuta ärsyttää, mutta sen voi myös ottaa yhtä seksikkäänä elementtinä kuin Trentonin huokailut.