Eilen aloitin kunnon lääkekuurin ja aika pitäisi varata lääkäriltä. Tämä sairastelu vain pahenee. Mutta on se mielenkiintoista. Minulla alkoi siivoushullutus ja olen tähän mennessä hinkannut kaikki keittiökalusteet putipuhtaiksi. Välillä tietenkin torkkuen. Ja minulle on kehittynyt mieletön himo kaikkea sellaista kohtaan, mitä en normaalisti suuhuni pistäisi, kuten verilättyihin. Ulkona on helpompi hengittää, niinpä minä välillä käyn haukkaamassa raitista ilmaa. Ja minä näin herttaisen taikurin, joka juuri sillä hetkellä teki ilmapalloista eläimiä lapsille kertoen tarinaa. Ehkei kuitenkaan soveliasta juuri lapsille, mutta se nosti hymyn huulilleni. "Koiras ja naaras yöpyivät hotellissa ja aamun tullen heillä oli pienokainen..."
Minun piti jokin aika sitten kertoa käynnistäni Henry Mooren näyttelyssä, mutta koska siitä ei ole mitään hyvää sanottavaa, on se jäänyt tähän saakka pelkäksi aikeeksi. En ole huonommassa näyttelyssä eläissäni ollut. Siellä oli parista "muotoilusta" tehdyt veistokset, luonnokset, maalaukset ja mitä lie, toistaen koko ajan sitä samaa mutta olemalla kuitenkin joka kerta muka eri työ. Veistokset olivat massoja, joille oli väkisin tungettu jokin nimi ja sisältö. Ne olivat kylmiä, ympäristöä rumentavia ja jättivät pahan maun suuhun. Samat elementit toimivat muissa töissä. Mutta kolmiulotteisina, vaikka olivatkin kaikkea muuta kuin hienoja, ne toimivat parhaiten. Henry Moore on nimetty modernin kuvanveiston mestariksi, joten ilmeisesti minä tai ystäväni emme vain ymmärrä kakkaakaan taiteen päälle. Mutta se on varmaa, ettei hänen töitään kukaan kaltaiseni halua näköpiiriin. Ystäväni totesi, että hän olisi vaatinut rahojaan takaisin, jos näyttely olisi jotain maksanut. Luimme vieraskirjaa ja ainoat kehut tulivat luonnosta, mikä ympäröi Didrichsen museoa (siellä se näyttely oli) ja se alue todellakin oli kaunista. Hyvä, sillä muuten siellä käynti olisi jäänyt liian karvaaksi pettymykseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti