Muokkasin profiilia ja huomasin etten ole juurikaan muuttunut. Uusi elämä, mutta sama ihminen. On uusi koti ja ympäristö, uusi työ, uusi koulu (jossa olen kyllä ehtinyt olemaan jo vähän aikaa) ja uusi rakkaus. Jopa vaatekaappini sisältö on uusiutumassa, niin kuin vähän kaikki muukin mitä mahtuu elämääni. Niinkin pieni asia kuin maustehyllyn sisällön uusiminen, kun osa mausteista on mennyt nyt vanhaksi, tuntuu huikealta. Mihin tässä oikein päädytään?

Kävin hyvästelemässä rusakkoa lenkkipolullani olettaen että se on aina sama rusakko. Tällä kertaa sain tavata koko perheen, eikä yksikään ottanut askelia taaksepäin kun lähestyin. Toivotin heille hyvää elämää ääneti mielessäni ja toivoin heidän ymmärtävän että minä muutan, en kuole. En jää auton alle tai tule huonosti kasvatettujen koirien raatelemaksi niin kuin lähiseutujen oravat.