Tulesta syntynyt

Yksi minun lempirakkausromaanejani, mitä kirjavalikoimastani löytyy. Luin tämän taas uudelleen ja samoilla kohdin tuli hymy huulille tai tippa tuli linssiin kuin aina ennenkin.

Kirjan päähenkilönä toimii punatukkainen lasitaiteilija, Maggie. Intohimoinen, tulinen ihminen anteliaalla sydämellä. Hänet, ja hänen taiteensa, löytää kirjanpidosta nauttiva kykyjen etsijä, ja vasten tahtojaan he rakastuvat toisiinsa. Maggie pääsee nauttimaan niin hienosta elämästä kuuluisana taiteijana kuin myös rakkauden täyteisestä elämästä riuduttuaan ensin patoutuneen sydämen kahleissa. Sieluaan on vaikea lahjoittaa, ja vielä tuskallisemmaksi sen tekee ikävät esikuvat joiden varjossa on elämän oppinsa saanut. Maggien äiti on kammottava harppu, jonka elämäntehtävänä on ainainen valittaminen. Isä on pian kuollut, ja ainoa läheisen rakkaus ja kiintymys ennen uusia tuulia on tullut rakkaalta siskolta, Briannalta. Brianna on Maggien vastakohta; siveä ja hienosti pukeutunut nutturapää, jonka oma intohimo kuuluu majatalon pitämiseen. Hän saa vieraan kuin vieraan tuntemaan olonsa kotoisaksi kauniilla huoneistolla ja tuoreiden, maukkaiden tuoksujen lumoissa.

Kirja toimii minulle viihdykkeen lisäksi inspiroivana, sillä lasitöiden valmistuksen kuvaukset innoittavat minua tekemään omia projektejani. Rakastan eritoten värejä ja erilaisia aistimuksia tai tunteita. Tosin minä käytän niitä piirustuksissa tai maalauksissa. Kirjassa kuvataan hienosti myös Irlantia, ja sen maalaismaisemille ja ilmaston sekä maisemien avaruudelle että oikullisuudelle vastakohtana Ranskan elämää. Vastakohdilla leikitellään itseasiassa kaiken aikaa, ja erityisesti ihmissuhteissa. Kuinka hämmentävää voikaan olla kahden ihmisen erilaisuus!

Erotiikkaa löytyy kirjasta tietenkin. Sitä on kuvattu sekä himona että rakkaudenosoituksena. Antautumisen voimaa on korostettu. Myös isoäiti pääsee nauttimaan sängyn iloista nuoruuden ihastuksen kanssa ja tuntemaan itsensä jälleen nuoreksi punastelevaksi tytöksi. Mikä sen ihanampaa kuin onni ja rakkaus jokaisen elämässä iästä ja ihmisestä riippumatta!

Rakkaudentäyteistä elämää kaikille, ja onnensäteitä valaisemaan päiviänne!

Anatomia

Ihmisen anatomia on kiehtova monella eri tavalla. Ihmistä on mukava katsella ja tutkiskella, sekä kokonaisuutta, että yksityiskohtia. Tutut tunnistaa heidän asennostaan ja liikkeestään, ja jos jokin ei ole kohdallaan sen huomaa heti.
Sama pätee eläimiin. Kun kerran kettu tuli lenkillä vastaan, tottumuksesta luulin sen aluksi olevan koira. Koiria näkee usein irralleen omistajistaan. Eläin oli kuitenkin liian siro ja ketterä ollakseen koira. Muistutti lähes kissaa, mutta oli siihen nähden liian kookas. Lähempää illan hämärässä tunnistin sen lopuksi ketuksi, mutta koska en ennen niin asutulla seudulla moista otusta ollut nähnyt, ei se heti tullut mieleenikään. Siinä tarkastelussa tuli huomioitua kunnolla sekä koko, ruumiinrakenne että liikehdintä.

Jokaisen suuren ihastukseni muistan tarkalleen ulkonäöltään. Tosin heitä ei montaa ole ollut. Ruumiinrakenne, tapa kävellä tai hengailla. Ne kaikki ovat jääneet muistoihini. Mutta erityisesti pidin heidän jokaisen omista pienistä piirteistä. Ala-asteen pojan kädenrakenne ja ystävälliset kasvot painuivat mieleeni. Hiusten kasvu hänellä oli hivenen spiraalimaista. Se tuntui karkealta käteni alla. Yläasteella sydämeni vei pitkä hujoppi, jonka hiukset kihartuivat kostuessaan. Hänen koko olemuksensa oli rento. Ja hän huokui lämpöä. Useampaan otteeseen me törmäsimme toisiimme eri kulmissa ja ovissa tai äkkikäännöksissä, ja yleensä hän jäi pitämään käsiään lähellä vartaloani, mutta ei koskettanut, ja koin ettei mikään ole koskaan tuntunut intiimämmältä. Molemmat meistä punehtui hyvin herkästi. Pidin erityisesti hänen silmistään. Minulla ei ole mitään käsitystä niiden väristä. Aivan kuin ne olisivat olleet tummat, mutta saattoivathan hänen pupillinsa olla vain hyvin laajat. Niiden kirkkaus jäi vain mieleeni. Hän katsoi minuun usein kun astuin hänen ylitseen. Meidän koululaisten tapana oli istua käytävillä nojaten seinään ja odottamassa opettajaa. Ja kun hän katsoi minuun ylöspäin niin hänen koko otsansa kurtistui pehmeästi. Itse kun kurtistan otsaani niin saan vain pari ryppyä tai kohoumaa, ja niistäkin jää vähäksi aikaa näkyviin punaiset viirut. Hänen jälkeensä ihastuin vankkarakenteisempaan ja jäykempään mieheen, joka oli minua paljon vanhempi. Y-vartalo ja kiinteä peppu. Komeat miehen kädet ja herttainen katse. Hänellä oli hyvin mehukkaat ja houkuttelevat huulet. Juuri oikean kokoiset. Minulla on kokemusta isolla tavalla mehukkaista huulista, ja niiden omistajan suukin oli valtava. Hyvin märkä ja ahmiva suutelija. Mahtaakohan moisen suun omistaja vaatia enemmän harjoittelua niiden käsittelyssä? Ken tietää! Mutta takaisin tuohon vanhempaan mieheen... Hänellä oli rengas huulissaan, ja jännittäessään hän alkoi nykimään sitä hampaillaan, mikä veti vielä enemmän huomiota huulten puoleen. Ja hänestä tuli ensimmäinen ihminen, jossa minä kiinnitin huomiota ihon kaikkiin yksityiskohtiin. Taisin käydä kasvot pahemman kerran läpi. Ihmekös tuo jos oli jännittynyt ja hermostunut. Kun tällaisen ihailuni tietää, niin ei ole varmaan mikään ihme että yhdeksi suosikki musiikkivideokseni on päässyt Nine Inch Nailsin Into the void. Kaikki eivät tosin käsitä ihailuani, mutta se on heidän ongelmansa ;-) Minä nautin.
Ulkonäön, ruumiinrakenteen, kokonaisuuden ja yksityiskohtien tarkkailulla olen päätynyt vertailuun. Nykyään tapailemaani miestä vertaan exääni, ja nautin täysin siemauksin siitä kuinka nykyinen on lämpimämpi väritykseltään, ruumiinlämmöltään, olemukseltaan ja käytökseltään. Lämpimyyskin voi liittyä niin moneen eri asiaan. Ja huomaisiko sitä edes ellei kokemusta olisi ensin kylmästä?
Värioppi on toinen mielenkiintoinen asia, ja anatomian rinnalla se herättää yhtä lailla huomiota. Jokaisella on oma vivahteensa, ja kuitenkin meidät voidaan luokitella. Kylmän ja lämpimän lisäksi pehmeään, kirkkaaseen, murrettuun ja eri vaaleus tai tummuus asteisiin.

Anatomian ihailussa katseen lisäksi voi aina käyttää myös kosketusta. Tai ei aina. En kehoita ketään kosketusetäisyydelle tuntemattomien kanssa, mutta kättelyt ja halailut tuovat jo ihmisiä toisiaan lähemmäksi. Ja oman kullan kanssa voi hyvällä omalla tunnolla olla intiimimmin. Kun olen nykyiseni kanssa ruokaostoksilla ja hän ottaa painavat kassit kantaakseen, on minulle kehittynyt tapa hivellä hänen käsiensä pullistumia, joita lihaksiksi kutsutaan. Mikään ei ole mukavampaa kuin tutkia ja kosketella toisen vartalon muotoja. Ja tästähän kehittyy myös parisuhteiden hyvä esileikki. (Vinkki, vinkki! Hellät hyväilyt, kosteat huulet, kutkuttavat tunteet!) Tai hierontatekniikka, kun toinen tarvitsee helpotusta kiristäviin ja jomottaviin lihaksiinsa.
Anatomia-tietoutta minä kaipaan kovasti, ja siksi opettelenkin, oman hyvinvoinnin ja paremman näköisen ja itseä miellyttävän vartalon vuoksi, sekä piirtämisen kannalta. Nyt kun minulle on painoa kertynyt ja vatsani pullottaa, tunnen olevani vieraassa kehossa. Masuni myös viihdyttää inhottamisen lisäksi, sillä se putoaa aina sille puolen kun vaihdan kylkeä. Painoni on kertynyt kyllä aika lailla tasaiseen. Mutta peffasta sen huomaa hyvin, koska nykyään joudun nykäisemään farkkushortsini jalkaan. Suurin syy liikunnan lisäämiseen on huono ryhti ja oikean puolen hartian ongelmat. Kun keho ei kanna, ryhti painuu kumaraan. Anatomian opetteleminen, liikunta ja hieronta auttaa luomaan mielikuvia, joten aina mallia ei tarvita piirtämiseen. Witchered Area puolelle olen nyt laittanut mielikuvituksen luomia hahmoja harjoitellessani ihmisen anatomiaa, ja viihdyttääkseni itseäni teen niistä siivekkäitä hahmoja. Lisää on tuloillaan hiljalleen, ja toivon mukaan kehityn niin anatomiassa, värien hallinnassa kuin myös vesivärien käytössä, joka on aiemmin ollut inhokkimateriaalini. En ole erityisemmin välittänyt materiaaleista, joissa käytetään vettä, mutta asenteen muutos on paikallaan, eikö vain? :-)
Palaillaan anatomian kiehtovaan maailmaan...!

Oman tyylin analysointi

Pudotus; Matkan jälkeinen masennus.

Kokkolassa viettämäni ajan jälkeen palasin takaisin Etelä-Suomeen, jossa itse asun, ja ilmapiirin muutos oli rajun puoleinen. Ystävällisyys ja kauniit sanat jäivät taakseni, ja ilo loppui kuin seinään päästyäni harmaiden ihmisten ja negatiivisuuden keskelle. Siinä lannistuu itsekin väkisin. Kokkolassakin on kuulemma kateutta ja kilpailuhenkisyyttä, mutta sitä en päässyt viikon vierailullani kokemaan. Sen sijaan pääsin nauttimaan Kokkolan rauhallisuudesta ja mukavista ihmisistä, vieraanvaraisuudesta ja raittiista ilmasta. Kokkolan ruuhkasta oli puhe, mutta "vilkkaana" päivänä saatoin nähdä vain kaksi autoa perätysten. Yhden pubin edustalla oli ikäisiäni poikia kourallinen, ja juopumuksesta huolimatta he olivat ujoja ja rauhallisia. Toisin kuin täällä etelämpänä, jossa juopumuksen tarkoituksena on saada rohkeutta herättää huomiota ja jopa paheksuntaa, ja tietenkin olla erityisen äänekkäitä. Samanlaista varautuneisuutta ei ollut ilmassa, kuten täällä Etelä-Suomessa, ja jokaista ihmistä tunnuttiin arvostavan. Täällä Pääkaupunkiseudulla sen sijaan saatat helposti tuntea olosi turhaksi ja mitättömäksi. Kokkolassa sai helposti positiivista palautetta, kun taas täällä etelämpänä ei meinaa saada edes negatiivista, mikä saa helposti epäilemään onko kaikki tekemiseni yhdentekevää. Hymyni hyytyi ja kaikki muuttui vastenmieliseksi. Muutama päivä menee sopeutumiseen, pudotus kun oli niin korkealta ja kovaa.

Mutta onneksi piristystä saan piirtelyllä ja musiikilla, sekä miehellä joka jakaa iloni. Nämä ovat päiviä jolloin toivoisi hyvien ystäviensä asuvan lähempänä. Pientä piristystä ja pari tanssiaskelta jaksoi taas ottaa Ludovico Einaudin säestyksellä - primavera

Värinä Harmaa.

Sateisen harmaa päivä ja ensimmäinen harmaa hius kummittelemassa mieltä. Tylsän harmaa pukeutuminen sekä kylmän harmaat silmät totisella omistajallaan. Harmaa liitetään monesti negatiivisiin asioihin, vaikka sillä on hyvin kauniita ilmenemismuotoja. Upeat helmenharmaat hiukset, säteilevän onnelliset harmaat silmät, tyylikäs harmaa puku tai leikittelyä harmaan eri sävyillä. Entä se kauniin mystinen usva, joka meidät silloin tällöin ympäröi? Salaperäinen harmauden verho. Harmaan uskottavuus graafisissa linjoissa, harmaan turva, johon suojautua, sekä harmaan neutraalisuus ja tyyneys. Entäpä harmaan arvokkuus! Harmaalla on monia upeita piirteitä, joita ei kannata väheksyä. Harmaa pitää minua hyvänä kun olo on kipeä, se antaa minulle omaa tilaa kun haluan irtautua sosiaalisuudesta ja se edustaa minulle kauneutta ja naisellisuutta asusteissani ja pitsisissä vaatteissa. Valkoinen olisi minulle liian neitseellistä ja musta liian dramaattista. Ja mieluiten minä valitsen hopeisia koruja kuin kultaisia. En osaa selittää miksi, mutta hopeisissa koruissa tunnen olevani enemmän maan tasalla ja yhtä muiden kanssa. Se edustaa minulle myös nuoruutta. Harmaan kauneus esiintyy myös kuussa ja useissa eläimissä. Harmaasta monelle tulee mieleen hiiri, mutta minulle se luo muistoja lapsuudesta ja niihin aikoihin kuuluvista eläimistä; hylkeestä, pöllöstä, lento-oravista ja omasta rakkaasta kissasta. Jos palataan miellekuvaan sateisen harmaasta päivästä, niin minun on sanottava että kaipaan niitä ajoittain. Sadepäivä puhdistaa, harmaus rauhoittaa, ja koko sadepäivän harmaus on lepoa mielelle ja silmille elämän ja värien kirjossa. Harmaa sadepäivä on kauneuden päivä, jolloin otan aikaa itselleni, hemmottelen itseäni ja nautin hetkestä kiirehtimättä mihinkään. Kun kirkkaat värit aktivoivat ihmisen, niin harmaan sävyt pysäyttävät. Romanttisuutta tai vanhan ajan tuntua luodaan harmaaseen päivään kynttilän valolla, pehmeällä liekillä. Ja tehostusta saadaan aromaterapialla. Harmauden laskeuduttua yllemme ja päivän vaihtuessa hiljalleen yöksi, uni tulee silmään ja on helppo valmistautua hiljalleen yöpuulle. Harmaus on hiljaisuutta. Kattolamput pitävät aktiivisina ja unohdan helposti ajan kulun, ja jos valosta siirryn suoraan pimeyteen nukahtaminen ei olekaan niin helppoa. Harmaa on kulkeutunut elämääni itsenäistymisen jälkeen. Sitä ennen pidin harmaan sävyjä ikävystyttävinä ja masentavina. Se oli tietämättömyyttä. Nykyään se on osa minua. Oloasuni on harmaa, jotta voin käpertyä kaikessa hiljaisuudessa lukemaan ja nauttimaan tyyneydestä. Helppona värinä ja neutraalina se sopii täydellisesti urheiluasuihini, koska ei vie millään tavoin omaa huomiota eikä myöskään kiinnitä muiden huomiota. Hikoillessani en mielelläni ole muiden katseltavana. Työskennellessäni se antaa minun rauhassa päästä flow-tilaan, ja kuvituksessa ja valokuvissa se luo arvokkuutta, vaikuttaa ammattitasoiselta hyvin herkästi ja on erittäin esteettistä. Harmaan turvista voi hyvin mielin siirtyä muihin väreihin. Muita värejä voi kokeilla varoen harmaan turvin, koska se neutralisoi ja lieventää toisen värin räiskyvyyttä. Harmaa on yksinkertaisesti kaunista!

Motivaatio.

Motivoivat ihmiset:

1) Liikuntaan motivoivat Jet Li ja Van Damme. Kun heitä katsoo, saan energiasysäyksen.
2) Neil Gaiman, Jeff Smith ja Marian Keyes innostavat ajattelemaan ja tuntemaan, sekä haaveilemaan jospa minäkin osaisin.
3) Kylie Minogue motivoi iloisuuteen, tanssillisuuteen ja energisyyteen. Pirtsakkuus ja hyvä mieli tarttuu. Hän myös motivoi korostamaan kauneutta. Kauneuteen yhdistän myös Winona Ryderin ja Michelle Pfeifferin.
4) Iloiseen luovuuteen kannustaa Moschino, sekä myös olemaan omanlaisensa.
5) Trenton kannustaa eteenpäin. Lohduttaa ja tuo hyvän mielen. Antaa energiaa. Suurinpiirtein samanlainen motivaation lähde kuin ystäväni.
6) Suku motivoi pyrkimään eteenpäin. Tai se on enemmänkin todistelua, että kyllä minäkin vielä joskus...
7) Minä itse. Kun minä vielä joskus päihitän ja yllätän itseni positiivisesti :-)

Silloin kun olen motivoitunut olen hyvillä mielin, keskittynyt täysin käsillä olevaan aiheeseen ja energinen, ja monesti saatan päästä flow-tilaan.

Silloin kun en ole motivoitunut, olen ikään kuin lysähtänyt kasaan, hidas ja saamaton, enkä yhtään tyytyväinen itseeni.

Ystäväni saattavat motivoida minua cheerleaderin tavoin ja uskomalla minuun enemmän kuin minä itse, ja he saavat minut vakuuttumaan osaamisestani ja kyvyistäni. Kun vielä kehitän omaa sisäistä kannustushuutoa, niin motivaatio voi kummuta omasta sisimmästäni aina kun kytken on-nappulan päälle. En uskoisi että omassa motivaation kehittämisessä olisi mitään negatiivista. Ja minusta motivoituneet ihmiset motivoivat helposti myös toisia. Paitsi että saattaa olla tapauksia, jotka lannistavat. Liika pirteä ihminen, jolla näyttäisi naama juuri repeävän.

Motivoitunein olen terveenä, hyvin levänneenä ja hyvin syöneenä. Eli normaali olotilassa. Nyt olen vilustunut sateesta ja kun jätin ikkunatkin koko yöksi auki. Siitä johtuva nuha on häirinnyt tätä päivääni ja siten häirinnyt motivoitumista. Olen ollut enemmän levoton ja ärtynyt, kun kovasti haluaisin tehdä kaikkea, mutta nyt tänään mikään ei oikein onnistu. Tällaiset huonotkin päivät on vain hyväksyttävä. Hyvien yöunien jälkeen jaksan varmasti taas paremmin.

Jos ajattelee ihmissuhteita, niin motivoidun parhaiten positiivisesta vastakaiusta, kun molemmat tykkää ja reagoi toisiinsa. Motivaatiota pitää yllä kanssa se että mikään ei ole itsestään selvää (koen itsestään selvänä pidon epäkunnioittavana ja itsekkäänä) ja kun molemmat aina silloin tällöin haluaa kehitellä jotain extraa, jotain kivaa arkeensa. Hiilloksestakin voi syntyä vielä mahtava roihu, kun siihen puhaltaa.

Motivoivin tilanne on ollut stressitilanne, kun on ollut pakko hoitaa kaikki nyt ja heti, ja patistaa muita. Mutta sekin voi helposti muuttua häsläykseksi. Mutta ainakin se motivoi, jollakin tapaa.

Tällä hetkellä minua motivoi halu päästä eteenpäin. En sitten millään tahdo jäädä junnaamaan paikoilleni. Haluan eteenpäin!! :-D

Oletko sinä koskaan miettinyt motivaatiotasi? Onko sinulla sitä, miten sitä voisit kehittää ja onko joku tai jotakin mikä motivoi? Haaveet, toiveet, tulevaisuuden suunnitelmat on oleellinen osa motivaatiota. Ja jos pitäisi miettiä kuinka motivaatiotaan voisi kehittää ja kasvattaa, niin huomioisin mahdolliset idolit, energiaa ja innostusta nostattavat ihmiset, ja juuri nuo kaikki mahdolliset unelmat tulevaisuuden suhteen. Kannattaa oikeasti leikitellä ajatuksilla, että mitä voisit olla tai mitä sinulla voisi olla tulevaisuudessa. Ehkei se yksi asia toteudu, mutta se toinen sitten. Itsetunnon kehittäminen, että voi oikeasti itse kannustaa itseään, olla tyytyväinen itseensä, tietää mitä voi ja kannattaa parantaa ja oikeasti näkee omat potentiaalinsa ja uskoo itseensä. Se ei ole kaikille niin yksinkertaista kuin miltä saattaa kuulostaa.

Motivaatiota elämään! :-)

Muoti: 1910 vuonna 2009

Anteeksi kovasti kammotus-luonnokseni tussilla, mutta halusin tuoda esiin miten 1910-luku näkyy syksyn ja talven muodissamme.
Tunikat oli suurta huutoa silloin, ja sitä ne ovat tänä päivänäkin. Tosin 1910-luvulla pidempiä yläosia yhdistettiin suoriin tai alaspäin kapeneviin hameisiin, kun taas tänä päivänä käytämme mieluiten legginsejä tai pillihousuja. 1910-luvun suoran hameen voisi korvata nykypäivänä parhaiten suorat kevyet housut.
Tunikat ja mekot, jotka kuuluvat tämän syksyn ja talven muotiin suosivat 1910-luvun lailla väljiä malleja, poimutuksia, rypytyksiä ja nyöriä tai leveää vyötä vyötärön kapeimmassa kohdassa tai lanteilla. Jos sinulla on väljä tunika tai mekko, kannattaa se vyöttää leveällä vyöllä ja sillä tavoin luoda pussitusta yläosaan. Kun yläosan hihat ovat vielä joko kyynärpäämittaisia tai pussitettu/poimutettu/rypytetty tai vaikkapa jatkuu resorilla kyynärpäistä alaspäin, niin se on sekä tämän vuoden muotia että toistaa 1910-luvun trendejä. Resorihelma on toinen kova sana. Ja kaikki ylimääräinen kangas kun kurotaan lanteiden alueelle niin ollaan sekä muotitietoisia, että toistetaan 1910-lukua. Peffaa ja lanteita saa siis korostaa!
Yläosassa on muodikasta ollut silloin 1910-luvulla ja myös nyt käyttää ns. lukunuttua, tai boheemimpi voi kietoa ympärilleen suuren kaulahuivin harteidensa peitoksi. Jos materiaali on pitsistä, niin sen parempi! Karvareunuksiset farkkuliivit ovat syksyn ja talven muotia, ja ne muistuttavat osittain turkiksia tai muuta extraa mitä naiset 1910-luvulla lisäsivät yläosaansa ja lähinnä harteita suojaamaan.
Jakut ovat samaa materiaalia ja sävyä kuin hame, johon ne yhdistät, ja jakuissa on kaksi muodikasta pituutta; lanteille ja reiden puoliväliin. Hameen pituus lyheni 1910-luvulla sen verran, että nilkat paljastuivat, ja meidän aikamme muodissa tämä näkyy enemmänkin housujen lahkeissa. Nilkat saavat näkyä ja jopa vähän pohjettakin, varsinkin urheilumallistossa.
1910-luvun talvikenkä on syksymme ja talvemme 2009 muotia. Matalakorkoinen korkokenkä, joka on jatkettu joko samalla tai eri materiaalilla nilkkapituiseksi tai puoleen väliin pohjetta. Tämän päivän muotiin kuuluu myös sukkaloisto, eli pohjepituiset sukat saavat koristaa muuten niin tylsiä korkkareita. Säärystimet ovat myös hyvin In juttu.
Menin luonnostelemaan tuonne kuvan oikeaan yläreunaan myös lierihatun, mikä oli 1910-luvulla muotia, mutta se ei erityisemmin näy tämän päivän trendeissä. Sen sijaan joku katukuvassa saattaa pitääkin yllä tuota trendiä varjostaa kasvojaan erilaisilla hatuilla, mutta ne tuppaavat olemaan kapealierisiä. Meille tuo suuri lieri on enemmänkin kesämuotia.

Syksyn tullen innostutaan aina smokey-eyes -meikkityylistä ja hyvin rajatuista huulista, sekä kalpeasta ihosta. Se kaikki kuului myös 1910-luvulle. Naiset pitivät tuolloin lisäksi kulmakarvansa luonnollisessa muodossaan, tummensivat hieman niiden väriä ja jatkoivat kulmakarvan linjaa hieman ja alaviistoon. Heidän ilmeensä oli monesti surumielinen alaspäin luotuine kulmakarvoineen ja silmämeikkeineen.
Hiukset oli kiharrettu 1910-luvulla joko kokonaan tai vain latvoista, ja syksy/talvi-trendeissämme on myös latvakiharat, mutta laskeutuvammassa ja luonnollisemmassa muodossa. Toisin sanoen laineet latvoissa ovat enemmän In kuin kunnon kiharat.

Ei muuta kuin penkomaan vaatekaappiaan ja "päivittämään" tyylisi syksyä ja talvea kohden. Ja Silent Film pyörimään sateisten iltojen iloksi.

Hauskaa syksyn alkua!