Pudotus; Matkan jälkeinen masennus.

Kokkolassa viettämäni ajan jälkeen palasin takaisin Etelä-Suomeen, jossa itse asun, ja ilmapiirin muutos oli rajun puoleinen. Ystävällisyys ja kauniit sanat jäivät taakseni, ja ilo loppui kuin seinään päästyäni harmaiden ihmisten ja negatiivisuuden keskelle. Siinä lannistuu itsekin väkisin. Kokkolassakin on kuulemma kateutta ja kilpailuhenkisyyttä, mutta sitä en päässyt viikon vierailullani kokemaan. Sen sijaan pääsin nauttimaan Kokkolan rauhallisuudesta ja mukavista ihmisistä, vieraanvaraisuudesta ja raittiista ilmasta. Kokkolan ruuhkasta oli puhe, mutta "vilkkaana" päivänä saatoin nähdä vain kaksi autoa perätysten. Yhden pubin edustalla oli ikäisiäni poikia kourallinen, ja juopumuksesta huolimatta he olivat ujoja ja rauhallisia. Toisin kuin täällä etelämpänä, jossa juopumuksen tarkoituksena on saada rohkeutta herättää huomiota ja jopa paheksuntaa, ja tietenkin olla erityisen äänekkäitä. Samanlaista varautuneisuutta ei ollut ilmassa, kuten täällä Etelä-Suomessa, ja jokaista ihmistä tunnuttiin arvostavan. Täällä Pääkaupunkiseudulla sen sijaan saatat helposti tuntea olosi turhaksi ja mitättömäksi. Kokkolassa sai helposti positiivista palautetta, kun taas täällä etelämpänä ei meinaa saada edes negatiivista, mikä saa helposti epäilemään onko kaikki tekemiseni yhdentekevää. Hymyni hyytyi ja kaikki muuttui vastenmieliseksi. Muutama päivä menee sopeutumiseen, pudotus kun oli niin korkealta ja kovaa.

Mutta onneksi piristystä saan piirtelyllä ja musiikilla, sekä miehellä joka jakaa iloni. Nämä ovat päiviä jolloin toivoisi hyvien ystäviensä asuvan lähempänä. Pientä piristystä ja pari tanssiaskelta jaksoi taas ottaa Ludovico Einaudin säestyksellä - primavera

Värinä Harmaa.

Sateisen harmaa päivä ja ensimmäinen harmaa hius kummittelemassa mieltä. Tylsän harmaa pukeutuminen sekä kylmän harmaat silmät totisella omistajallaan. Harmaa liitetään monesti negatiivisiin asioihin, vaikka sillä on hyvin kauniita ilmenemismuotoja. Upeat helmenharmaat hiukset, säteilevän onnelliset harmaat silmät, tyylikäs harmaa puku tai leikittelyä harmaan eri sävyillä. Entä se kauniin mystinen usva, joka meidät silloin tällöin ympäröi? Salaperäinen harmauden verho. Harmaan uskottavuus graafisissa linjoissa, harmaan turva, johon suojautua, sekä harmaan neutraalisuus ja tyyneys. Entäpä harmaan arvokkuus! Harmaalla on monia upeita piirteitä, joita ei kannata väheksyä. Harmaa pitää minua hyvänä kun olo on kipeä, se antaa minulle omaa tilaa kun haluan irtautua sosiaalisuudesta ja se edustaa minulle kauneutta ja naisellisuutta asusteissani ja pitsisissä vaatteissa. Valkoinen olisi minulle liian neitseellistä ja musta liian dramaattista. Ja mieluiten minä valitsen hopeisia koruja kuin kultaisia. En osaa selittää miksi, mutta hopeisissa koruissa tunnen olevani enemmän maan tasalla ja yhtä muiden kanssa. Se edustaa minulle myös nuoruutta. Harmaan kauneus esiintyy myös kuussa ja useissa eläimissä. Harmaasta monelle tulee mieleen hiiri, mutta minulle se luo muistoja lapsuudesta ja niihin aikoihin kuuluvista eläimistä; hylkeestä, pöllöstä, lento-oravista ja omasta rakkaasta kissasta. Jos palataan miellekuvaan sateisen harmaasta päivästä, niin minun on sanottava että kaipaan niitä ajoittain. Sadepäivä puhdistaa, harmaus rauhoittaa, ja koko sadepäivän harmaus on lepoa mielelle ja silmille elämän ja värien kirjossa. Harmaa sadepäivä on kauneuden päivä, jolloin otan aikaa itselleni, hemmottelen itseäni ja nautin hetkestä kiirehtimättä mihinkään. Kun kirkkaat värit aktivoivat ihmisen, niin harmaan sävyt pysäyttävät. Romanttisuutta tai vanhan ajan tuntua luodaan harmaaseen päivään kynttilän valolla, pehmeällä liekillä. Ja tehostusta saadaan aromaterapialla. Harmauden laskeuduttua yllemme ja päivän vaihtuessa hiljalleen yöksi, uni tulee silmään ja on helppo valmistautua hiljalleen yöpuulle. Harmaus on hiljaisuutta. Kattolamput pitävät aktiivisina ja unohdan helposti ajan kulun, ja jos valosta siirryn suoraan pimeyteen nukahtaminen ei olekaan niin helppoa. Harmaa on kulkeutunut elämääni itsenäistymisen jälkeen. Sitä ennen pidin harmaan sävyjä ikävystyttävinä ja masentavina. Se oli tietämättömyyttä. Nykyään se on osa minua. Oloasuni on harmaa, jotta voin käpertyä kaikessa hiljaisuudessa lukemaan ja nauttimaan tyyneydestä. Helppona värinä ja neutraalina se sopii täydellisesti urheiluasuihini, koska ei vie millään tavoin omaa huomiota eikä myöskään kiinnitä muiden huomiota. Hikoillessani en mielelläni ole muiden katseltavana. Työskennellessäni se antaa minun rauhassa päästä flow-tilaan, ja kuvituksessa ja valokuvissa se luo arvokkuutta, vaikuttaa ammattitasoiselta hyvin herkästi ja on erittäin esteettistä. Harmaan turvista voi hyvin mielin siirtyä muihin väreihin. Muita värejä voi kokeilla varoen harmaan turvin, koska se neutralisoi ja lieventää toisen värin räiskyvyyttä. Harmaa on yksinkertaisesti kaunista!

Motivaatio.

Motivoivat ihmiset:

1) Liikuntaan motivoivat Jet Li ja Van Damme. Kun heitä katsoo, saan energiasysäyksen.
2) Neil Gaiman, Jeff Smith ja Marian Keyes innostavat ajattelemaan ja tuntemaan, sekä haaveilemaan jospa minäkin osaisin.
3) Kylie Minogue motivoi iloisuuteen, tanssillisuuteen ja energisyyteen. Pirtsakkuus ja hyvä mieli tarttuu. Hän myös motivoi korostamaan kauneutta. Kauneuteen yhdistän myös Winona Ryderin ja Michelle Pfeifferin.
4) Iloiseen luovuuteen kannustaa Moschino, sekä myös olemaan omanlaisensa.
5) Trenton kannustaa eteenpäin. Lohduttaa ja tuo hyvän mielen. Antaa energiaa. Suurinpiirtein samanlainen motivaation lähde kuin ystäväni.
6) Suku motivoi pyrkimään eteenpäin. Tai se on enemmänkin todistelua, että kyllä minäkin vielä joskus...
7) Minä itse. Kun minä vielä joskus päihitän ja yllätän itseni positiivisesti :-)

Silloin kun olen motivoitunut olen hyvillä mielin, keskittynyt täysin käsillä olevaan aiheeseen ja energinen, ja monesti saatan päästä flow-tilaan.

Silloin kun en ole motivoitunut, olen ikään kuin lysähtänyt kasaan, hidas ja saamaton, enkä yhtään tyytyväinen itseeni.

Ystäväni saattavat motivoida minua cheerleaderin tavoin ja uskomalla minuun enemmän kuin minä itse, ja he saavat minut vakuuttumaan osaamisestani ja kyvyistäni. Kun vielä kehitän omaa sisäistä kannustushuutoa, niin motivaatio voi kummuta omasta sisimmästäni aina kun kytken on-nappulan päälle. En uskoisi että omassa motivaation kehittämisessä olisi mitään negatiivista. Ja minusta motivoituneet ihmiset motivoivat helposti myös toisia. Paitsi että saattaa olla tapauksia, jotka lannistavat. Liika pirteä ihminen, jolla näyttäisi naama juuri repeävän.

Motivoitunein olen terveenä, hyvin levänneenä ja hyvin syöneenä. Eli normaali olotilassa. Nyt olen vilustunut sateesta ja kun jätin ikkunatkin koko yöksi auki. Siitä johtuva nuha on häirinnyt tätä päivääni ja siten häirinnyt motivoitumista. Olen ollut enemmän levoton ja ärtynyt, kun kovasti haluaisin tehdä kaikkea, mutta nyt tänään mikään ei oikein onnistu. Tällaiset huonotkin päivät on vain hyväksyttävä. Hyvien yöunien jälkeen jaksan varmasti taas paremmin.

Jos ajattelee ihmissuhteita, niin motivoidun parhaiten positiivisesta vastakaiusta, kun molemmat tykkää ja reagoi toisiinsa. Motivaatiota pitää yllä kanssa se että mikään ei ole itsestään selvää (koen itsestään selvänä pidon epäkunnioittavana ja itsekkäänä) ja kun molemmat aina silloin tällöin haluaa kehitellä jotain extraa, jotain kivaa arkeensa. Hiilloksestakin voi syntyä vielä mahtava roihu, kun siihen puhaltaa.

Motivoivin tilanne on ollut stressitilanne, kun on ollut pakko hoitaa kaikki nyt ja heti, ja patistaa muita. Mutta sekin voi helposti muuttua häsläykseksi. Mutta ainakin se motivoi, jollakin tapaa.

Tällä hetkellä minua motivoi halu päästä eteenpäin. En sitten millään tahdo jäädä junnaamaan paikoilleni. Haluan eteenpäin!! :-D

Oletko sinä koskaan miettinyt motivaatiotasi? Onko sinulla sitä, miten sitä voisit kehittää ja onko joku tai jotakin mikä motivoi? Haaveet, toiveet, tulevaisuuden suunnitelmat on oleellinen osa motivaatiota. Ja jos pitäisi miettiä kuinka motivaatiotaan voisi kehittää ja kasvattaa, niin huomioisin mahdolliset idolit, energiaa ja innostusta nostattavat ihmiset, ja juuri nuo kaikki mahdolliset unelmat tulevaisuuden suhteen. Kannattaa oikeasti leikitellä ajatuksilla, että mitä voisit olla tai mitä sinulla voisi olla tulevaisuudessa. Ehkei se yksi asia toteudu, mutta se toinen sitten. Itsetunnon kehittäminen, että voi oikeasti itse kannustaa itseään, olla tyytyväinen itseensä, tietää mitä voi ja kannattaa parantaa ja oikeasti näkee omat potentiaalinsa ja uskoo itseensä. Se ei ole kaikille niin yksinkertaista kuin miltä saattaa kuulostaa.

Motivaatiota elämään! :-)

Muoti: 1910 vuonna 2009

Anteeksi kovasti kammotus-luonnokseni tussilla, mutta halusin tuoda esiin miten 1910-luku näkyy syksyn ja talven muodissamme.
Tunikat oli suurta huutoa silloin, ja sitä ne ovat tänä päivänäkin. Tosin 1910-luvulla pidempiä yläosia yhdistettiin suoriin tai alaspäin kapeneviin hameisiin, kun taas tänä päivänä käytämme mieluiten legginsejä tai pillihousuja. 1910-luvun suoran hameen voisi korvata nykypäivänä parhaiten suorat kevyet housut.
Tunikat ja mekot, jotka kuuluvat tämän syksyn ja talven muotiin suosivat 1910-luvun lailla väljiä malleja, poimutuksia, rypytyksiä ja nyöriä tai leveää vyötä vyötärön kapeimmassa kohdassa tai lanteilla. Jos sinulla on väljä tunika tai mekko, kannattaa se vyöttää leveällä vyöllä ja sillä tavoin luoda pussitusta yläosaan. Kun yläosan hihat ovat vielä joko kyynärpäämittaisia tai pussitettu/poimutettu/rypytetty tai vaikkapa jatkuu resorilla kyynärpäistä alaspäin, niin se on sekä tämän vuoden muotia että toistaa 1910-luvun trendejä. Resorihelma on toinen kova sana. Ja kaikki ylimääräinen kangas kun kurotaan lanteiden alueelle niin ollaan sekä muotitietoisia, että toistetaan 1910-lukua. Peffaa ja lanteita saa siis korostaa!
Yläosassa on muodikasta ollut silloin 1910-luvulla ja myös nyt käyttää ns. lukunuttua, tai boheemimpi voi kietoa ympärilleen suuren kaulahuivin harteidensa peitoksi. Jos materiaali on pitsistä, niin sen parempi! Karvareunuksiset farkkuliivit ovat syksyn ja talven muotia, ja ne muistuttavat osittain turkiksia tai muuta extraa mitä naiset 1910-luvulla lisäsivät yläosaansa ja lähinnä harteita suojaamaan.
Jakut ovat samaa materiaalia ja sävyä kuin hame, johon ne yhdistät, ja jakuissa on kaksi muodikasta pituutta; lanteille ja reiden puoliväliin. Hameen pituus lyheni 1910-luvulla sen verran, että nilkat paljastuivat, ja meidän aikamme muodissa tämä näkyy enemmänkin housujen lahkeissa. Nilkat saavat näkyä ja jopa vähän pohjettakin, varsinkin urheilumallistossa.
1910-luvun talvikenkä on syksymme ja talvemme 2009 muotia. Matalakorkoinen korkokenkä, joka on jatkettu joko samalla tai eri materiaalilla nilkkapituiseksi tai puoleen väliin pohjetta. Tämän päivän muotiin kuuluu myös sukkaloisto, eli pohjepituiset sukat saavat koristaa muuten niin tylsiä korkkareita. Säärystimet ovat myös hyvin In juttu.
Menin luonnostelemaan tuonne kuvan oikeaan yläreunaan myös lierihatun, mikä oli 1910-luvulla muotia, mutta se ei erityisemmin näy tämän päivän trendeissä. Sen sijaan joku katukuvassa saattaa pitääkin yllä tuota trendiä varjostaa kasvojaan erilaisilla hatuilla, mutta ne tuppaavat olemaan kapealierisiä. Meille tuo suuri lieri on enemmänkin kesämuotia.

Syksyn tullen innostutaan aina smokey-eyes -meikkityylistä ja hyvin rajatuista huulista, sekä kalpeasta ihosta. Se kaikki kuului myös 1910-luvulle. Naiset pitivät tuolloin lisäksi kulmakarvansa luonnollisessa muodossaan, tummensivat hieman niiden väriä ja jatkoivat kulmakarvan linjaa hieman ja alaviistoon. Heidän ilmeensä oli monesti surumielinen alaspäin luotuine kulmakarvoineen ja silmämeikkeineen.
Hiukset oli kiharrettu 1910-luvulla joko kokonaan tai vain latvoista, ja syksy/talvi-trendeissämme on myös latvakiharat, mutta laskeutuvammassa ja luonnollisemmassa muodossa. Toisin sanoen laineet latvoissa ovat enemmän In kuin kunnon kiharat.

Ei muuta kuin penkomaan vaatekaappiaan ja "päivittämään" tyylisi syksyä ja talvea kohden. Ja Silent Film pyörimään sateisten iltojen iloksi.

Hauskaa syksyn alkua!

Sisarrakkautta...

http://www.youtube.com/watch?v=np71b4afCbU&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=gOKimhCTLpc

http://www.youtube.com/watch?v=Dwrv3rPjTck&feature=related

Vanhoja tekstejä. Ei kovin kummosia, mutta kuitenkin...

Jatkoin pitkästä aikaa tuon kuvan piirtämistä. Olen tuossa siis "rakentamassa" linnaa.

Tekstejä, joita kirjoitin kansalaisopiston kurssilla vuosien 2004 ja 2005 taitteessa:

1)

Kirkkaus häikäisee ja herättää

Nukuinko pitkäänkin?

Keski-ikäinen nainen vierelläni, hymy kasvoillaan.

"Sitä ollaan hereillä"

Katson ympärilleni nähden vain seiniä.

Ja yksi ovi, avonainen.

"Esittelykierros olisi kai paikallaan. Ehkä myöhemmin sittenkin"

Puupohjaisten kenkien kopina.

Olen yksin.

Kuuntelen hiljaisuutta pohtien.

Tarkkailen seinien pintoja, allani olevaa sänkyä.

Nousen hitaasti ylös.

Näkyvyys sumentuu, kaikki pyörii ympärilläni.

Kaikki se tyhjyys.

Terästäydyn.

Kylmä koskettaa jalkojani, olen pystyssä.

Kuljen kohti ovea, kurkistan, näen käytävän.

Ovia molemmin puolin.

Seinistä tukea pitäen löydän suureen saliin.

Pyöreitä pöytiä muovisten tuolien piirittäminä.

Yhden pöydän äärellä parrakas mies sylkee tuhkakuppiin.

Joku nojailee seinään ja nappaa ilmasta käsiinsä...

Mitä, pölyhiukkasiako?

Ikkunoissa kalterit.

Tv nurkassa, korkealla, näkee koko salin.

Käsi laskeutuu olkapäälleni.

Hätkähdän ja käännyn.

.

2)

ELÄMÄNI ONNELLISIMMAT HETKET

On niin kovin kylmää ja sateista ulkona, minkä takia päätin tulla jälleen kerran viihdyttämään itseäni kirjastoon. Voin lukea kirjoja, mitkä kertovat siitä miten itsemurhatilastot ovat kasvaneet teollistumisen myötä. Voin lukea lehdistä kertomuksia niistä maista missä edelleen soditaan tai nähdään nälkää. Voin katsoa netistä kuinka moni on taas jättänyt vastaamatta maileihini. Kirjastossa on kaikkea mikä liikuttaa mieltä. Ulkona ei ole muuta kuin hämärää harmautta. Täällä sisällä näen kaiken kurjuuden valoisemmissa merkeissä. Nautin siitä. Ihmiset kilpailevat masennuksillaan. Koettelevat olla pahimmasta päästä. Kuka kurja kulkee pohjamutia myöten, kuka kumma pääsee vauhdilla alamäkeä.

Minulla on asiat paremmin kuin muilla. Elämäni päättyy huomenna. Usko pois.

.

3)

ASEMA

Ajattelin että puisen laatikon päällä on mukavampi istua kuin kylmän vaunun lattian. Mutta sitäpä en tullut ajatelleeksi että tikut saattaisivat takertua housuihini. Nyt nipistelee takapuolesta, eikä varahousujakaan ole. Jos tänne vain kulkisi muitakin kuin tavarajunia... Oion raajojani ja nyin punttejani, ikään kuin ne siitä venyisivät. En pääse pistelystä. Vilkaisen ulos. Tämä on vanha asema keskellä ei-mitään. Hyppään kiviselle maalle. Harmaansävyjä silmän kantamattomiin. En näe niitä tuttuja kasvoja joita niin kovasti odotin. Otan muutaman askeleen poispäin junasta ja istahdan. Kivissä on vielä auringon lämpö.

Havahdun ajatuksistani kun juna lähtee liikkeelle. Aurinko on jo laskemassa. Kosketan kädelläni kylmettynyttä maata. En nouse. Annan junan mennä menojaan.

Ilman viileys saa minut kyyristelemään. Pyrin lämmittämään itseäni. Nyt kyllä kaipaisin siihen tuttuun syleilyyn mistä huokui lämpöä ja rakkautta. Lämpöä erityisesti. Huokailu ei auta. Vatsan murahtelu tekee lopun hiljaisuudelle. Se on vihainen, koska en ottanut eväitä mukaani. Mutta eihän minun ollut tänne tarkoitus jäädäkään.

Askeleita! En näe mitään tai ketään. Silmien siristely ei karkoita pimeyttä, mutta silti teen niin. Ne lähestyvät. Nousen, ja ne loppuvat. Jähmetyn. Jos olen aivan hiljaa paikoillani hän ei ehkä huomaa minua. Ehkä minä säikäytin hänet. Mutta onko se edes ihminen? Se kyllä kuulosti... Kyykistyn varovaisesti yhä tuijottaen suoraan sinne mistä äänet kuulin. Saatoinhan minä kuvitella askeleet. Tai sitten tuolla on joku joka tarkkailee. Yritän nähdä. Kuulla. Kunhan aurinko alkaa nousemaan...

.

4)

ITSETUNTO +-0

Ehkä minussa oli tirkistelijän vikaa, tai ehkä tämä kaikki johtui siitä etten luottanut ihmisiin.

... Tässä minä olen nyt, poikaystäväni ovella. Hän ei ole kotona. Varmistin sen seuraamalla häntä töihin. Haluan rauhassa tutustua hänen elämäänsä, yksityiselämäänsä. Ovi on lukossa, mutta tiedän missä hän säilyttää vara-avaintaan. Hän joutui turvautumaan siihen kerran kun unohti avaimensa sisälle, ja minä olin tässä hänen vierellä. Jokin minua nyt kuitenkin estää menemästä tuonne sisälle. Tiedän että ongelmani ulottuvat menneeseen. Voin selvittää kaiken jos vain puhuisin poikaystäväni kanssa. Selvittäisin epäluuloni ja kertoisin ongelmistani. Antaisinko uteliaisuuden viedä voiton? Kyllä. Menen sisälle.

.

5)

RAKKAUS

Kuin ruoste

hän jää

merkitsee minut

.

Lailla lumen

hän sulaa

muistoina pysyy

.

En tahdo

en kaipausta

en ikävää

.

Tahdon jäljet

ruosteen rakkauden

sulamattoman lupauksen

.

6)

UHKA

Olen käpertyneenä olohuoneen lattialla. Kuuntelen oman sydämeni kiihtyvää rytmiä. Olen ollut tässä jo jonkin aikaa, passiivisena, pimeydessä. Nyyhkytän hiljaa etteivät naapurit kuule. Tahdon kärsiä kaikessa hiljaisuudessa.

"Mutta et sinä ole yksin", joku tai jokin sanoo. Musta käsivarsi kiertyy ympärilleni ja tunnen lämpimän hengityksen niskassani. Sydän takoo entistä kovemmin rinnassani. Kyyneltulvat laskeutuvat poskiani pitkin matolle. En kykene liikkumaan. Puristan silmäni tiukasti kiinni ja toivon katoavani, haihtuvani olemattomiin.

Sen ote hellittää. Tiedän että Se tarkkailee minua. Seisoo nyt edessäni kiinteänä varjona ja tapittaa minua verestävillä silmillään.Se odottaa saavansa katsekontaktin, jolloin varmasti joutuisin Sen valtaan. En voi antaa sen tapahtua. Pidän silmäni kiinni.

Säpsähdän oven paukahdukseen. Valot syttyvät ja kuulen huolestunutta puheensorinaa. Pian ympärilläni on tutut, turvalliset kädet. Hän on tullut takaisin. Painaudun onnensekaisin tuntein hänen rakastavaan syleilyynsä ja tiedän että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Tuo kamala pelko ei uskalla astua valoon, eikä uhka voisi mitenkään kestää rakkauden poltetta. Minulla on suojelijani; rakas, joka tulee aina takaisin. Aina.

.

7)

SISÄISEN JA ULKOISEN MAAILMAN KÖYDENVETOA

Et enää pidä minua kädestä, et hellyyttä osoita.

Sanot ajattelevasi parastani. Olethan järkeni.

En ymmärrä, en tahdo esittää.

Tahdon vain olla ja näyttää tunteeni,

en pidätellä.

Katsot suoraan minuun.

Hymyilet.

Käteni nousee,

koskettaa kasvojasi. Tunnustelee piirteitäsi.

Hymyilen.

Ihmiset ympärillämme pysähtyvät. Katsovat.

Yhden sormi osoittaa, toinen nauraa.

Monet ovat hämillään.

Nyt ymmärrän. Suren.

Ei sinua ole, ei ruumiillistumana.

En välitä, vaan tahdon kiinni pitää.

Annat minulle elämän, kyvyn hengittää.

Lähdet pois.

Sanot jälleen ajattelevasi parastani.

Viimein minä näen. Todellisuus avautuu eteeni.

Masennun. Vuode imaisee minut sisäänsä.

Voimia ei ole.

Ei kipua, ei tuskaa. Vain kyyneleet.

Loputon epätoivo.

Vaivun uneen.

.

8)

Tupakan savu ympäröi ihmiset ja kynttilät loivat tunnelmaa. Kuin sienet he imivät itseensä kaiken alkoholin mitä tarjolla oli. Kaikki olivat puheliaita. Äänitulvat vyöryivät korvista sisään. Vaatimattomuus kuitenkin loisti puheissa. Kukaan ei arvostanut itseään niin paljon kuin aihetta olisi ollut. Mukava ilta, mukava yö mukavassa seurassa. Jatkothan siitä vain seurasi.

Ruoka- ja liikunta"päiväkirja": tänä päivänä.

Tämän päivän ilme: tukka sekaisin ja otsikseen olen koukussa. Oma vaaleus alkaa pikkuhiljaa puskemaan esiin ja aika reippaasti on päässyt kaikki punainen kulumaan pois. Enää en värjää ja aion hiuksiani kasvattaa. Tämän hetken lupaus :-)

Ja mitä tulee painoon. Olen saanut sen pysymään samassa, mutta olen liikunnalla kiinteytynyt ja tullut kaiken kaikkiaan parempaan kuntoon. Liikunta on hyvää mielen ja ruumiin kannalta, ja sitä kannattaa harrastaa ihan päivittäin, vaikka sitten hyötyliikuntana. Opin tänä aikana että suomalaisten selkävaivojen takana on suurimmaksi osaksi istumatyö. Päivän aikana pitäisi enimmäkseen seistä ja liikkua, ja makaaminenkin on parempi juttu kuin istuminen. Maatessa voi kikkailla tyynyjen kanssa tai jos on kumppani, niin hyödyntää sen kroppaa. :-) Sellainen mikä on ollut tuttu juttu monille raskaana oleville, on tyyny reisien ja polvien välissä kun makaat kyljelläsi. Rentouttaa selän näin littana vatsaisellakin. Se liittyy selkeästi tuohon vyötärön ja lantion väliseen valtavaan kaareen. Tyyny haarojen välissä tasapainottaa vartalon linjaa. Tai jos oman kullan kanssa nukkuu sylikkäin, niin sen tyynyn voi korvata esim. reisi. Minä kun tykkään nukkua paljon vatsallani, niin opin että selkää rentouttava asento on kun laittaa tyynyn lanteiden alle. Muuten notko voi jäädä liian suureksi, eikä selkä pääse rentoutumaan.

Meille niin sanotuille kissaihmisille olisi hyvä kuulua tantra-tuoli kalustoon, vaikkei siinä tantraa harrastaisikaan. Tantra-tuoli on muotoiltu niin että voit olla siinä mitä erilaisemmissa asennoissa. Youtubesta löytyy mainos jos kiinnostaa. Ja varmaan sille on ihan omat nettisivutkin. Kissaihmisillä tarkoitan tässä nyt lähinnä niitä, jotka vaihtelevat asentojaan, ojentelevat itseään, nostelevat jalkojaan mieluummin kuin pitävät alhaalla jne.

Parinkymmenen kilsan lenkeistä huolimatta ynnä muusta liikunnasta en ole ollut seuraavina päivinä "kipeä". Hyvä palautumiskeino on lämmin suihku, jota seuraa kunnon rasvaaminen hyvällä kosteusvoiteella. Sitä hieroessa ihoon keho palautuu hyvin ja nauttii yöunista. Nestetasapainosta on myös pidettävä huoli. Ja sen vielä selkään liittyen opin, että selkäkipua voi laukaista myös nestevaje.

Venyttelyyn ja varsinkin hartialinjan huoltoon minun tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Seuraavana etappina tämä siis.

Ruokapäiväkirjan pito tuntuu hölmöltä, kun minulla on suunnilleen päivittäin ruokaympyrä käyty tarkalleen läpi, eli toisin sanoen olen kaikkiruokainen, enkä syrji mitään. Herkuttelu on elämäntapani ja suklaata olen kai syönyt kaikista eniten näinä päivinä. Sellainen mikä kaipaa enemmän huomiota on juominen. Se tuppaa jäämään, ja varsinkin näin kesähelteellä se olisi tärkeää muistaa. Olen koittanut pitää jääkaapissa parin litran mehukannua täynnä vettä, jota sitten päivän mittaan tyhjentelisin. Toisina päivinä homma toimii, toisina päivinä ei. Kahvia olen kova juomaan, ja sillä on kuivattava vaikutus. Olen kuullut väitettävän että yhtä kahvikupillista tai lasillista punkkua vastaan on otettava aina lasillinen vettä.

Nyt ei tule muuta mieleen, niin eiköhän tämä ollut tässä. En kyllä ymmärrä miten toiset saa pidettyä ruokapäiväkirjaa ihan päivittäin, sillä a) minä koen sen erittäin tylsäksi (vaikka silti mielenkiintoiseksi) ja b) se vaatii oman aikansa. Eihän siihen paljon mene aikaa, mutta sekin vähä tuntui minusta liialta. Ja kärsivällisyyttä se vaatii myös, ja siinä minä taas tarvitsen rutkasti harjoitusta. Ehkä asennoituminen muuttuu kun elämäntilanne ja terveys oikeasti vaatii moista seuraamista.