Citykettu

Eilen illalla käydessäni juoksulenkillä vastaani köpötteli kettu. Hyvin nuori kettu, muttei kuitenkaan aivan poikanen enää. Aluksi en tajunnut mikä otus vastaantulijani on, kun muutenkin oli jo pimeää. Sillä oli liian kissamaisen keveät ja ketterät askeleet ollakseen koira. Lähemmältä huomasin sen olevan kettu. Hiljensin askeleita ja pysähdyin antaakseni sille tietä ja olematta turhaan säikyttelemättä sitä. Mutta samaan aikaan sekin päätti antaa minulle tietä. Lopputuloksena ohitimme toisemme rauhallisin askelin ja kun katsoin taakseni näin senkin katsovan minua. Koitin jopa kaivella kameraani esiin, mutta eihän minulla kameraa ole lenkkeillessä mukana. Upea kokemus kohdata kettu aivan sattumalta. Se oli niin kauniskin. Ja mitä minun hyvälle ystävälleni tuli siitä heti mieleen..? Pikku prinssi ja kettu :-) "Tärkeitä asioita ei näe silmillä, ne näkee sydämellä".