Luova hulluus

Vai hullu luovuus?

Kirjoitin jo yhden kirjan, joka odottaa vuoden vaihdetta ja tietoa WSOY:ltä, onko se julkaisukelpoinen. Tarinan kertojana on lapsi, joka ei koskaan syntynytkään. Ja parempi niin, jos ajatellaan kuinka maailma muuttuu entistä huonompaan ja turvattomampaan suuntaan, kun mikään ei enää yhdistä ihmisiä, vaan kaikki ovat toisiaan vastaan joko tarkoituksella tai alitajuisesti. Toista ei voida auttaa, koska siitä a. voi olla liikaa vaivaa itselle, b. voi koitua haaste oikeuteen tai c. ei vaan kiinnostu.

Olen tehnyt sarjakuvaa, johon liitän aiheita todellisuudesta. Se on synkkä ja elämää rakastava. Kyllä, elämää hyvin paljon rakastava. Ajattelin julkaista siitä pätkiä täällä blogissani. Tai lähinnä näyttää kuinka minä sitä teen. Tekeminen on ollut tauolla. Mutta kun olen tehnyt kaikki ennakkotehtävät kouluihin, joihin nyt haen, aion jatkaa sarjakuvani piirtämistä.

Koska tämä ei mitenkään voi minulle riittää, aloitin uuden kirjan mikä kertoo naiskohtaloista, kirjailijoista. Jokaisen ammatti tai harrastus liittyy jotenkin kirjallisuuteen ja jokainen on aivan omanlaisensa persoona. On itselleni mielenkiintoista seurata heidän elämää ja kuinka se muuttuu. Ja on mielenkiintoista nähdä miten jokainen itse vaikuttaa omaan elämään, vaikka syyt mielellään työnnetäänkin muiden niskoille. Tämän kirjan kirjoittaminen on minulle ikään kuin oppimista ihmisyydestä. Ja olen niin innoissani, etten huomaa ajankulua kun kirjoitan, tai saatan unohtaa syödä.

Välillä minä kuitenkin maalaan tai piirrän. Eri asiat sanotaan eri keinoin. Ja noita töitä minä olen jo vähän näillä sivuilla näyttänytkin.

En ole ollenkaan väsynyt tai rasittunut. Elän tällä hetkellä hurmiossa ja puhkun intoa. Me luomme itse maailmamme, ja minun maailmani on tällä hetkellä aurinkoinen :-)