Ushva, osa 2.

Rantakivillä Ushva heräsi. Kuuli nakutusta yläpuolellaan, mikä puheelta alkoi kuulostaa. "Tyttö hyvä", virkkoi Prinsessa Emu. "Mennään jo. Tuo vesi mutainen saa monet masentumaan. Ei siinä peilikuvaansakaan ihailla voi." "Missä olen?" kysyi Ushva ylös haparoidessaan. "Ja mihin meidän on mentävä?" "Hopi, hopi! Olet nyt maailmassa maailmasi yhteydessä. Rajamaiksi kutsuvat. Kipua selkääni ja pidä höyhenistäni kiinni, niin matkaamme minne määrä on." Ushva totteli, ja niin he kulkivat kohti metsänreunaa, missä polku odotti tallaajaansa. Sitä pitkin matka taittui sutjakasti. Ympärillä linnut lauloivat surusäveliään, metsän eläimet uteliaina tarkkailivat uutta tulokasta ja puut havisuttivat lehtiä oksiaan painamasta.