31.7.2008

Ei makeaa mahan täydeltä. Saarilehdon ääntä en saa enää kuulla, kun vakituinen juontaja on palannut kesälomilta. Tämä tapahtui maanantaina, ja täytyy myöntää... Heti tuli ikävä.
Mutta mitäpä siitä, kun maailma sortuu ympäriltä.
Ja huomaat näyttäväsi vinttikoiralta, kun menet lattialle selällesi.
Laihuuden huonot puolet ovat selkäranka, joka rutisee kaikkea kovaa vasten,
lantio, joka lävistää rakastajan ja
solisluut, joita voit käyttää hyllykkönä.
Rakas masu tekee katoamistempun, kun olet selälläsi,
samalla kun rintakehäsi repii nahkaa ympäriltään. Kyllä, se näyttää hyvin pingottuneelta.
Palaan lohtuni ääreen; kukkakimppujen, Nine Inch Nailsin ja Black Books- jaksojen. Mr. Blackilla on kauniit hymykuopat. Ei pidä unohtaa suklaata ja jäätelöä. Ehkä sipsejäkin ja miksei muitakin herkkuja...

2 kommenttia:

Susi Ferguson kirjoitti...

Jännä juttu, mutta en pysty kuvittelemaan sun puheääneä puhumaan asioita joita kirjoitat... Siinä on nyanssiero...

witchered kirjoitti...

Sen takia en koskaan menisikään radioon töihin... Ihmiset lokeroi ja mä olen liian hyytelömäinen pysyäkseni ihmisten määräämässä muotissa.