NAAPURI
Poika piti huolen siitä, että kaljaa riitti pitkin yötä.
Hän laittoi musiikin soimaan täysille ja kavereilleen huusi
"aivan vitun hyvä!"
Ja niin joutuivat muut saman rapun asukkaat valvomaan ja kuulemaan miten huono maku jollakin voi todellisuudessa olla.
Ihmisten hermoja raastoi liian usein kuuluva meteli
ja toive pojan hengenlähdöstä kuultiin.
Taivas täyttyi pilvistä ja salamat löivät taloon.
Ei sähkökatko pojan menoa haitannut.
Saattoi hän silti naapurisopua rikkoa.
Musta savu levisi pojan asuntoon pölyisen pistokkeensa kautta ja naisen hahmon muodokseen otti. Voimakkaan ja turhautuneen naisen, jota toiset kostonenkelikseen kutsuivat.
Nainen musiikin uudelleen soimaan sai täydellä volyymillä, ja hän pojan soitinta vasten sitoi, korva vasten kaiutinta.
Toiset vain seisoivat pelosta jäykkänä yhden vähä-älyisen nauraessa vierellä. Tinnityksen saattelemana poika haihtui mustan savun mukana. Lopun lyhyen elämänsä vietti pimeydessä, tinnitys ja huutonsa ainoina ääninään ja nälkään hiljalleen nääntyen. Virtsaansa ja ulosteeseen hautautuneena, kukaan ei poikaa jäänyt kaipaamaan.
Loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti