Kasvatus ei tapahdu enää joka perheessä kotona. Monien vanhempien olen jopa kuullut sanovan pelkäävän lapsiaan. Ja näin ollen yhä suurempi määrä ihmisiä joukossamme on itsekeskeisiä kusipäitä. Heissä kytee mätä, joka vuosi vuodelta kasvaa entisestään, ja aikuisina heissä ei ole enää mitään kaunista. He ovat kuin liejua, mikä tarttuu kengän pohjaasi, ja sitä kuvottavaa hajua joutuu sietämään aivan liian pitkään. He tökkivät tikulla silmään, kunnes tulee pakkomielteisiä ajatuksia kuinka nautinnollista olisi kuristaa tuo pikku paska. Hetkiä jolloin toivon olevani muutenkin kuin ajatuksissani väkivaltainen. En edes pärjännyt nyrkkeilytunneilla. Ainoa kommentti mitä sain oli se, että säkkiä pitää oikeasti lyödä, ei silittää. "Sinussa on voimaa tyttö. Olen nähnyt sen. Käytä sitä!" Mutta ei. Kaikki se viha mitä jatkuvasti ruokitaan odottaa edelleenkin tapaa purkautua. Ainakin pystyn unohtamaan sen luodessani jotakin tai rääkätessäni itseäni kauttaaltaan hikiseksi.
Psykologiaa käsittelevissä aiheissa on kirjoitettu että jos vanhemmat eivät aseta rajoja lapselle, toru häntä jne. vanhempi joko rakastaa häntä sairaalloisesti (ok, ne ei käytä noin julmaa sanaa mutta pointti on sama) tai sitten vanhempi ei rakasta ja välitä lapsestaan yhtään. Kaikki mahdolliset mielialahäiriöistä kertovat, rikollisista kertovat ja vanhemmuudesta kertovat psykologia-kirjoitukset on erikseen maininneet tuon saman asian kasvatustaustasta.
Ennen kuin maailma saastuu kauttaaltaan kusipäistä, miksemme ottaisi käyttöön tapakasvatusta? Se voisi olla osa peruskoulua. Se voisi olla leiri. Ihan mitä vain. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Yksi suuri kirous ihmismielessä on se että monet vanhemmat kuvittelevat tänä päivänä koulujen hoitavan kasvatuksen, vaikka koulut ovat ääneen sanoneet että kasvatus kuuluu vanhemmille. Minkä takia tapella kenelle vastuu lapsen tai nuoren ongelmista ja huonosta käytöksestä kuuluvat? Miksei energiaa käytettäisi mieluummin asian hoitamiseen? Vaikka onhan se aika selvää miksi syyttävien sormien osoittelu on niin tärkeää: se kehen se osuu, menettää omaa arvoaan.
Ihmiset ovat yhteiskunnan kaikuja, ensisijaisesti kuitenkin vanhempiensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti