ja huuliaan raotti.
Sormensa hiuksissani lepäsi,
niskaa kohden laski.
Lämpömme toisiinsa sekoittui
ja tuoksu ympärillä voimistui.
Luomemme hiljalleen sulkeutui
huulien kohdatessa.
Rytmi sydänten yhdistyi
iho ihoa vasten painautuessa.
Emme muuta tarvinneet kuin toisiamme.
Ja erossa sulautumista yhteen kaipasimme.
.
.
Kullanhohtoinen kesä,
kaunis kuin vastavihitty.
Helminauhoinaan kastepisarat.
Miehenään loiste kuun.
Onnellisina rinta rinnan
kulkevat taivaltaan.
Antavat virran viedä
luottavaisin mielin
kohti tulevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti